Sinappia ja magneetteja

Vanha neuletakkini päättelee päiviään. Saumat ratkeilevat sieltä täältä, napinlävet suurenevat ja napit, no, on niitä pari jäljellä.

Lähdin eilen illalla vaatekauppaan, viime kerrasta ON aikaa. Nykyään vaatetan itseni aika pitkälti kirpputorilöydöillä ja kynnys uusiin vaatehankintoihin on suuri. Nyt tuntui äiti-ihmisellä olevan myös oman illan tarvetta. Juu, sovituskopissakin on paljon helpompaa olla yksin.

Kaupat olivatkin yllättäen pullollaan mun värejä.
Sinapinkeltaista tai okraa, kuinka vaan. Ihana, ihana väri!
Vihreän eri sävyjä ja ruskeaa!
Huivit tarjouksessa!
Kaunis oranssinpunainen neule jäi vielä odottamaan seuraavaa inspiraatiota ja tarvetta, ja tilinauhaa.

Napittajan värit, TOP 3


Nämä Accessorizen magneetit jäivät mielen päälle viimeksi, kun oltiin etsimässä esikoisen kaverille lahjaa. Nyt nuo nappulat päätyivät meille. Niissä vain on kaikki niin kohdallaan; bambi, linnut, kukat mustalla pohjalla, orava ja pöllö. Voihan turhuuden markkinat!

Mettäkattelmus

Taas mettäs. Se tuntuu nykyään juuri oikealta tavalta viettää perheen kanssa aikaa.

lampaankääpiä, poimittiin koppaan
punikkitatteja, jätettiin metsään
mustikoita, poimittiin suuhun
pikku sammakoita, jätettiin metsään
lumpeen kukkia
upottavaa sammalta
karpaloita odottamassa yöpakkasia
punastuneita varpuja
kihokkeja
haavaheinästä tullut haava ja siitä seurannut itku
virvelin koukkuun tarttuneita kantoja
violetteja sieniä, ihmeteltiin ja kuvattiin, mutta jätettiin metsään
sadetta tekevä tuuli
eilisellä papumössöllä täytettyjä tortilloja ja nuotionakkeja
liian kuumat kumisaappaat
käärmeitä, ei
hirvikärpäsiä, ei

Tuo violetti sieni on Wikipedian mukaan Violettiseitikki. Passeli lankojen värjäykseen.

Aurinko lämmitti

Aamulla puettiin shortsit ja pelastusliivit ja lähdettiin soutelemaan. Aurinko lämmitti.

Iltapäivällä puettiin hameet ja helmet ja lähdettiin onnittelemaan 5-vuotiasta kummipoikaa.
Kotiin tultiin suuren kurpitsan kanssa.
Aurinko lämmitti.

Hassu sana tuo lämmitti.

pelasu

Myöhäisiä iltoja, jos hereillä pysyy. Itsekseen tässä tai kahdestaan, molemmat omalla sohvallaan. Lapset peteissään.
Pitkiä aamu-unia, jos malttaa.
Hitaita aamupaloja ensin kaksin lehden, sitten yhdessä perheen ja puurolautasen kanssa.
Ulkoilua, oleilua, siivoilua...
Ei mitään arjen luksusta, vaan viikonloppu.

Levollista viikonloppua ystävät, oispa hauska tietää ketä siellä on!

Talokauppoja

Ostin viikonloppuna talon. Pitkä haaveeni toteutui. Nyt ihastuin hyvään pohjaan ja hintaan. Mies lainasi rahat.

Remonttia täytyy ruveta pikkuhiljaa tekemään. Eteisessä on sininen boordi, joka saa luvan lähteä, kunhan kaunis tapetti löytyy. Portaikko on mieleeni.

Olohuoneesta on valoisa näkymä makkariin ja tuo keltakuvioinen tapetti muistuttaa lapsuudenkotini seiniä.

Joka puolella on rusehtavaa muovimattoa, se tulee teettämään vielä kovasti työtä.

Uusi taloni, jonka talonvaltaajat valtasivat Pet Shoppeineen päivineen.

Mistä on pienet muffinsit tehty?

No, inkivääristä, kanelista, neilikasta, sokerista ja rusinoista eli joulun tuoksua elokuussa. Muffinivuokapaketista löytyy helppo ohje, jota joskus hädän (mitäihmettärannalleevääksihätä tai mitäihmettäiltapalaksikuntekeesokeristamielihätä) tullen käytän.
Ei näistä mitään muodikkaita cupcakeja tule, mutta maistuvia kyllä. Lapset valitsevat itseasiassa juuri ne suuret ja vuoasta yli valuneet. Tänä iltana lapset koristelivat omatoimisesti kakkunsa rypäleillä.

Salakasvikset

Kasvissosekeitto. Ihmiskunnan välkyimpiä keksintojä.

Meillä lapset kammoavat eräitä "kauheita", keitettyjä kasviksia. Kasvissosekeitto, se taas on kaikkien mielestä tosi hyvää. Keitto, joka on tehty vaan ja ainoastaan keitetyistä kasviksista.

Mun resepti menee näin:
Kuori ja pilppua kasvikset, suuret palat kypsyy vähän kauemman, pienistä saat soppaa nopsasti.
Porkkanoita, perunaa, kukkakaalia ja sipulia (ja/tai bataattia, lanttua, purjoa, kesäkurpitsaa...) kuullotetaan hetki voissa.
Päälle murustellaan kasvisliemikuutio (suosittelen Reformin Luomu kasvisliemivalmistetta, josta puuttuu kaameat lisäaineet).
Vettä lisätään sen verran, että kasvikset peittyvät juuri ja juuri.
Keitetään kasvikset kypsiksi.
Kaadetaan talteen osa vedestä ja soseutetaan "kaameat" keitetyt kasvikset sileäksi, vrummmmm.
Lisätään keitinvettä ja loraus ruokakermaa, jotta soppa notkistuu.
Maustetaan rakuunalla ja mustapippurilla, suolallakin maun mukaan.
Kiehautetaan kuumaksi.
Tarjoillaan vaikka raejuuston ja ruisleivän kanssa ja lusikoidaan menemään.

Ei kuvaa taaskaan. Soppa syötiin jo ja kameran piuha on miehen työpaikalla, hmph.

Marsukuume

Täällä on tällä viikolla vähän kuumeiltu. Ihan sellaista tavallista nuhakuumetta, mutta se ei nyt ole varsinainen asiani.

Mulla on aivan kauhean kova marsukuume!

Kyllä, aikuisella naisella.
Vauva-, matka- tai talokuumeen vielä jotenkin ymmärtäisi, mutta minäpä haluankin marsun. Kuikuttavan, pehmeän ja haisevan jyrsijän. Voi, pientä...

Meillä on kolme muutakin, jotka olisivat valmiita marsuelämään, mutta tuo yksi, suurin kaikista, inhoaa marsuja (ei se oikeasti inhoa, kunhan sanoo).

Minulla on seitsemän vuotta marsukokemusta. Tiedän, että sen häkki pitää siivota, sitä pitää juoksuttaa ja halata. Tiedän, mitä sille voi syöttää ja kynnetkin pitää leikata. Marsut maksavat ja häkit vasta maksavatkin, ja voi miten kalliita kaikki ruokakupit ja juomapullotkin ovat ja puru. Kalliiksi tulisi, jep. Siitä on vaivaa, jep.

Sitä ei voi jättää yksin ja lähteä matkalle. Jep. Siinä se tuli, merkittävä lause, jonka suurin kaikista aina lausuu.

Eipä ole kuvaakaan tähän juttuun, kun marsulainen puuttuu.

Hei, kuva kuitenkin. Esikoinen lainasi Mursumarsuaan, joka onkin varsin helppohoitoinen kaveri.

Adeus

Sisko lähti. Serkut lähtivät. Taas niin kovin kauas, kotiinsa.

"Iso" serkkupoika on pikkumiehelle tärkeä ja rakas.

Kikatusta, kun isompi leikkii hirviötä ja hyökkää kimppuun.
Kikatusta, kun pienempi piilottaa isomman petiin leikkikäärmeitä ja -öttiäisiä.

Tytöt piirtelevät hienoja kissoja ja tutkivat eläinkirjaa serkkutytön kanssa. Esikoinen ja serkkutyttö eivät kumpikaan tykkää pinkistä. Molemmat tykkäävät paahdetusta ruisleivästä. Kumpikin inhoaa hiusten harjaamista.

Kaikki tykkäävät pelata Wiitä ja Afrikan tähteä. Kaikki rakastavat pitkiä uintireissuja ja pyöräilyä. Jokainen haluaa monta palaa Mumman kropsua.

Pannukakkua kuluu, paahdettua ruisleipää kuluu, vaahtokarkkeja kuluu, uusia perunoita kuluu, makkaraa kuluu, maitoa kuluu, viiliä kuluu, pastaa kuluu ja kermavaahtoa, puuroa, hilloa, ketsuppia, karjalanpiirakoita... Kasvavilla serkuksilla on vähän nälkä vähän koko ajan.

Minusta on ihanaa puhua myöhäisinä iltoina vuoden asiat läpi isosiskon kanssa. Ja nauraa. Meillä on samanlainen huumorintaju. Yhtä hyvät vitsit! Ja loistava ruokahalu.

Nähdään ensi kesänä! Voihan itku.

Niisk

Joka syksy se tulee, jo muutaman päiväkoti- tai koulupäivän jälkeen. Koko kesä ollaan oltu terveitä, mutta kun velvollisuuksiin ja arkeen päästään juuri ja juuri kiinni niin iskee flunssa. Sellainen kituflunssa, että aamulla mittaillaan ja mietitään voiko puolikuntoisen laittaa hommiin. Nyt ei voinut, pikkulikka on sen verran lämmin.

Se on ihan silkkaa sattumaa, että flunssaa vietetään punavalkoisissa raidoissa. Hih.
Sain siskoltani tuon kirppislöytöpurkin.

Pysykää terveinä!

Mustikka ja juolukka

Tänään saapasteltiin mustikkaan. Meillä ei ole ollut juurikaan tarvetta marjankeruuseen, sillä sekä minun että mieheni äiti ovat himopoimijoita. Pakastimessa on aina joka sorttia marjoja. Suppilovahveroaikaan meidät kyllä löytää mättähältä, yhdeltä tietyltä mättäältä.

Tytöt olivatkin tosi innokkaita poimijoita ja pikkumieskin vanhana metsänkävijänä keksi itselleen tekemistä.

Kaikki kipot tulivat täyteen, joten kotiin lähdettiin.

Illemmalla yksi perkasi ja vatkasi, toinen voiteli vuoan, kolmas laittoi mustikat, neljäs tiputteli pinnalle taikinapalloja ja uuni paistoi iltapalan valmiiksi. Vispilätkin nuoltiin.

Pikkumies on nuhainen, toivottavasti päivän vitamiiniannos tekisi terveeksi.

Silmäin ruokaa

Menin torille.
Ostin litran luumuja.
Tein torikierroksen.
Palasin ottamaan kuvan luumuista.
Luumukauppiasta nauratti.
Sanoin, että pitää saada silmillekin ruokaa talven varalle.
Ostin taas litran luumuja.
Hyviä, nättejä luumuja.
Kaalejakin katselin.
Pyöreitä ja lättänöitä.
Torille pitäisi viitsiä lähteä paljon useammin.

Suuri päivä

Mihin katosi päivät?

Viimeisenä lomapäivänä kävimme torilla jäätelöllä, parsakaalikaupoilla ja ranskalaisella torilla tuoksuttelemassa saippuoita sekä ostamassa kolme suunnattoman suurta matokarkkia lauantain varalle. Värikkäät korit houkuttelivat.

Näimme yksijalkaisen pulun ja kaksijalkaisen pulun sekä varpusen.

Se oli tässä. Tämä kesä.

Oranssi

Se on ihana. Kaivinkone- ja huomioväri, mutta niin lämmin ja eloisa.

Oranssin kaipuu vähän vaihtelee. Joskus sen piilottaa kaappiin, mutta toisinaan taas haalii ympärilleen, kietoo ylleen ja nostaa pöydälle. Parhaimmillaan se on tummanpunaisen tai ruskean kaverina. Joka kevät kuvittelen hankkivani parvekkeelle valkoisia kukkia, mutta tulenkin oranssien kanssa kotiin. Samettikukat, unikot ja kehäkukat ovat minun ruusujani.

Oranssi jakaa mielipiteet. Siitä joko tykkää tai ei.
Luonto on ihan pian kanssani yhtämieltä tästä väristä.

Minulla on eräs ystävä, oranssi ystävä, joka on luonteeltankin niin oranssi, eloisa ja lämmin.
Lämpimät aatokset ja iloisen värisiä kurpitsoja elämääsi!

Oranssia, olkaa hyvät!