lauantai 29. lokakuuta 2011

Hämärähommia

Kiireviikon jälkeen olemme iltaisin nauttineet kynttilänvalosta.

Ensimmäinen kynttiläkuva on otettu eilen illalla, kun lapset jo nukkuivat ja meillä oli leffailta. Minä yritin pysyä uusimman Vareksen ajan hereillä ja kärryillä. Kumpikaan ei onnistunut. 


Kupissani oli Forsmanin English Blend -teetä, uusin lempparini, pehmeää, nam. Sopii hyvin maitosuklaan kaveriksi.

Toinen kuva on Luonto-Liiton lastentapahtumasta. Sysipimeä metsä oli valaistu kynttilöin ja polun varrella eläimet ja metsätontut teettivät erilaisia tehtäviä. Ensin tietenkin askarreltiin kaikille lapsille pupunkorvat pahvista ja iso rusakko maalasi mustan kuonon sekä viikset. Lopussa odotti tonttupariskunnan nuotio, lämmin mehu sekä itse leivottu omenapiirakka. Osallistuimme vastaavaan tapahtumaan myös vuosi sitten ja lapset ovat muistelleet sitä paljon. Harvemmin sitä tulisikaan kompasteltua taskulamppujen valossa tai istuttua kaupungin metsässä, nuotiolla, pimeänä lauantai-iltana. Toisilleen tuntemattomat seurueet katselevat niskat vinossa tähtitaivasta, kun tonttu kertoilee Cassiopeiasta ja Otavasta. Eikä kukaan pelkää pimeää metsää, ei yhtään. Kiitos tontut, rastas, siili, jänis, supikoira ja hiiri. Tulemme taas ensi vuonna!


Kolmas kuva kertoo meidän versiomme Halloweenin vietosta. Tätä isompaan riehaan en kyseisen juhlan kohdalla kykene, sillä minusta kurpitsat kuuluvat rapakon taakse. Lapsia suretti kummitusten sulaminen, mutta minäpä ostinkin niitä heti pari pakettia, kun olivat niin kammottavan söpöjä. Söimme muuten kummitusvalossa spelttimannapuuroa. Jaa, että ei ihan perinteistä Halloween-herkkua?

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Ihmisiä

Nuori, kaunis nainen, pisamia kasvoissa ja punertavat, kiharaiset hiukset, syksyn sävyiset vaatteet ja ruusukuvioinen kassi. Minä jäin tuijottamaan perään.
Sedällä oli kuivunut lehti pipon huipulla, kuin tupsu. Seuralainen otti sen nauraen pois. Naurun mukana ilmaan lemahti vanhan viinan haju.
Yksi parrakas töni toista ja siitä tuli miltei tappelu. Minä siirryin hiukan kauemmas. Sanaharkan jälkeen ne kättelivät. Molemmilla oli ollut huono päivä, kuulin.
Täti mussutti metvurstia ja hörppäsi välillä keltaista Jaffaa. Hiukopalaa.
Eräs naposteli salmiakkia, kunnes se liiskaantui etuhampaisiin kiinni. Samaisella eräällä on fobia likaisista sormista suussa, joten salmiakin irrotus ennen kotipysäkkiä oli haastavaa. Luojan kiitos, se onnistui, muuten eräs olisi ajanut oman pysäkin ohi, koska ei olisi kehdannut avata suutaan pyytääkseen vieressä istuvaa antamaan tilaa. Arvatkaa, kuka se eräs nolo on?

Terveisiä pysäkiltä ja bussista!


Tämä kuvan kaveri ei sitten liity millään tavalla juttuun. Se huikki minulle kerran paikallisen käsityöliikkeen näyteikkunasta ja antoi komean hymyn kameralle. Smile!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Yllin kyllin

Alkaa piisaamaan tämä kotona olo.

Viime viikko meni jokseenkin koko lailla tässä koneen äärellä.
Nyt olen jatkanut kotieloa kuumeilevan esikoisen kanssa. En ymmärrä, miten tuo on ollut tänä syksynä niin usein kipeänä, poissaoloja tulee miltei parin viikon välein. Liekö siedätyshoidon aloituksella osuutta asiaan? Vastustuskyky huononee?

Mielestäni meillä sentään syödään monipuolisesti, muistetaan D-vitamiini, ulkoillaan ja nukutaankin riittävästi ja jynssätään käsiä.

Nenäliinatehtaat voisivat lähettää kuormansa suoraan tänne!

On eräs, joka iloitsee kotona olostamme ja hiilidioksidipitoisesta huoneilmasta. Esikoisen "Pauli" on puhjennut kukkaan!

Tänään oli se pakollinen, kuumeeton päivä, joten toivottavasti huomenna taas astutaan ruotuun, ihmisten ilmoille.

PS Pikkumies oli päässyt päiväkodin KEKE-ryhmään ja nyt täällä askarrellaan maitopurkeista linnunpönttöjä ja -lautaa sekä muropaketista laivaa.
Pikkumies kannustaa siskoja: "Tosi hyvä, toikin on kekeä!"

PPS On niitä kierrätysaskarteluja harrastettu täällä ennenkin, mutta ei se ole ollut niin hienoa, kun en ole markkinoinut asiaa tuolla KEKE-termillä.






sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Mennyt viikko

Viikko on mennyttä. Syksy on taas piirun verran pimeämpi.
Olen saanut aikaiseksi ja siihen tyytyväinen. Vielä on jatkettava.
Lomalla olisin halunnut nähdä jotain kaunista, jonkin uuden paikan.
Lapset leikkivät mieluiten kotona. Tulee niitä uusiakin lomia.


Kesäkukat kukkivat vielä, en raaski niitä hävittää.
Callunat ja hopealanka piti tilapäissijoittaa, näin ne varmasti jäävätkin.

   
                                            
Tänään aamukävelyllä näimme varoituksen käsi kädessä kävelevistä isistä ja tyttäristä.
Meillä niitä oli omasta takaa.
Missään ei varoitettu kiukuttelevista pikkupojista.
Sellainenkin meillä oli omasta takaa, kun ilma osoittautui liian sumuiseksi näkötorniin kapuamiseksi.
Minä sain annoksen kauneutta siitä sumuisesta harjusta ja vaahterametsästä,
esikoinen ihastui takiaisiin.

 

Elokuviakin on nähty, naurettava Johnny English Bio Marilynissa, itkettävä Sovinto kotisohvalla ja Sea Rex epämukavat 3D-lasit nenällä.

Aamulla soi herätys.

torstai 20. lokakuuta 2011

Mustaa valkoisella

Napittaja on kuulkaas naputtanut, miltei hakannut konettaan niin raivokkaasti viime päivät, että tällä vauhdilla hänestä tulee vielä joskus ammattilainen toiveammatissaan.

Tällä vauhdilla Napittaja saa myös mustat silmänaluset ja valkoisen naaman.
Huomenna klo 13.00 Napittaja sulkee koneensa Works-osion ja menee ulos ja notkuu lastensa kanssa ja siivoaa akvaarion ja korkkaa Kodin Kuvalehden jajajaja...

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Maailman parasta

Jokainen osaa tehdä maailman parasta... jotakin...

Minä teen ehkä maailman parhaita silakkapihvejä tai siis parempia ei ainakaan vielä ole tullut vastaan. Lomassa on parasta se ettei tarvitse niin kauheasti suunnitella. Voi laittaa ajan kanssa terveellistä, hyvää kotiruokaa tai olla laittamatta ja pyöräilyttää lapset lähimpään Heseen lounaalle.


Silakkapihvit tehdään näin:

Selällään köllöttäville silakkafileille ripotellaan suolaa, tilliä, sitruunapippuria ja Emmentalia. Laitetaan fileet vastakkain, aina yksi jää parittomaksi. Kieritellään pihvit kananmunassa ja ruisjauhoissa ja paistetaan voissa.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Kirpparilta

Löytyipä parilla viime kerralla:
  • Pikku Myy sateenvarjoineen puuttui vielä kokoelmastamme ja pääsi heti suosikikseni. Elän jotakin kummallista keltaista vaihetta.
  • Finlaysonin pöytäliina on miltei käyttämätön, täydellinen lastenjuhlaväritys.
  • Batman-naamari, Keskimmäisen mielestä Pikkumies näyttää hassulta, minusta oikein hienolta. Kääntöviitta on kummitädin käsialaa ja päivittäin käytössä. Kiitos M!
  • Pikkumiehen luolamiespuku ei kaipaa esittelyjä, se on oikeasti hassu.



maanantai 17. lokakuuta 2011

Hyvää syksyä!



















Viikonloppuna mummulassa
  • koiruuksia ja kissankarvoja
  • kaveruksia
  • suppilovahveroita, koppa ja kippo toisensa perään
  • aurinko
  • anopin lihapataa ja nokkoslättyjä
  • majan rakennusta
  • täyttä elämää
  • yksi kuolemantapaus
  • autiotalo
  • varpuspöllö
  • hurjan kaunis, talvea tekevä luonto

torstai 13. lokakuuta 2011

Iloisempia sanoja

Anteeksi, että eilen vain urputin. Tänään, epäonnen päivänä on parempi mieli.
Soitin hyvän puhelun, juttelin työkaverin kanssa, sain ihanan harvahammashymyn keskimmäisen luokkakaverilta ja kukkasen pieneltä tytöltä päiväkodin pihassa.

Liivialta sain sanoja, kiitos. Yritän pukea ne nyt - sanoiksi.

Villa kutittaa ja pistelee. Siitä huolimatta kietaisin aamulla kaulaani äidin kutoman, vihreän villahuivin ja hyppäsin villavuorisaappaisiin. Enpä ole palellut.
Nykytaide kutkuttelee mielikuvitustani, oispa kiva mennä taidenäyttelyyn.
Aikana ennen lapsia oli illallisemme usein kreikkalainen salaatti ja se syötiin olohuoneen sohvalla isoista kulhoista.
En ole enää kovin nuori, mutta onneni on viettää päiväni nuorten kanssa.
Täällä kotona on monta kolkkaa, jotka pitäisi kunnostaa sitten, kun on rahaa ja aikaa.

Haluatko sinäkin sanoja? Minä tarjoan.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Uh huh

Vielä kaksi aamuherätystä pimeään aamuun.
Lapset ovat hidastuneet aamutoimissaan, päät eivät nouse ylös tyynyistä ennen kuin olen sanonut liian monta kertaa. Liian monta kertaa, että olisin enää kärsivällinen ja hyväntuulinen.
Kaikkien pitää päästä vessaan yhtä aikaa.
Joka aamu on jonkun toinen hanska tai villasukka tai kynäpenaali hukassa.
Joku haluaakin paahtamatonta leipää heti sen jälkeen, kun olen siivun paahtimeen iskenyt ja nappia painanut.
Unohdan juoda aamuteeni, koska etsin kadonneita ja petaan sänkyjä.
Joku unohtaa pukea välipaidan takkinsa alle.
Joka aamu lähdemme hiukan viime tipassa.
Kengistäni menee vesi sisään.

Tänään oli auton tuulilasi jäässä ja skrapa autotallissa ja autotallin avain sisällä.

Esikoinen murehtii kertotaulujaan, maanosiaan ja enkun sanojaan, niitä jankataan illat. Minä valvon yömyöhään yrittäen saada jotain valmista aikaan ja kiukuttelen sitten väsyneenä. Keskimmäinen kirjoittaa ja lukee koko ajan, kaikkea mahdollista kuitenkaan vielä ihan osaamatta. Pikkumies kiukuttelee syystä, että hampaat eivät heilu. Mies potee flunssan jälkeistä väsymystä.

Vielä kaksi. Enää kaksi. Sitten loma.

Siihen saakka haaveilen näistä:

  Tuotekuva

tiistai 11. lokakuuta 2011

Pipo

Tykkään lastenvaatteista, hyvistä ja hauskan näköisistä. Meillä kierrätetään paljon, vaatetta tulee serkkuloista, serkkulan serkkulasta, ystäväperheiltä, kirppareilta ja huuto.netistä. Vaatetta myös lähtee ystäville, kirpparille ja huutikseen. Ainoastaan esikoisen kohdalla joudun kiristelemään hampaitani ja etsimään kivoja vaatteita enimmäkseen kaupoista. Harvoin löydän.

Nyt pipoon. Keskimmäinen tarvitsi uuden ja lämpimän mössykän. Tämä ei sitten suinkaan ole mainos vaan hatunnosto Geggamojalle, joka on kekannut päähänsopivimman pipon ikinä. Pipot ovat tukevaa, mutta pehmeää, kaksinkertaista trikoota ja malliltaan töttöröö. Ne näyttävät hauskalta päässä ja suojaavat korvia sekä pysyvät kuosissaan pesun jälkeen. Näistä on tarjolla aina oikea väri ja tasaista raitaa. Esikoinen päätyi puna-harmaaraitaiseen. Tahtoo samanlaisen, musta-harmaana!

Juu, juu, tällaisen varmasti ompelisi itsekin, jos osaisi. Mä en osaa.


sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Makeita rakeita

Olen tuntenut vähän huonoa omaatuntoa tämän päiväisestä ulkoilumattomuudesta.
Aurinko on paistanut kauniisti ja kutsuvasti, mutta aina ei jaksa.

Kävimme sentään uimahallissa. Ai, ai saunan lämpöä ja yhdessäoloa. Mikä siinäkin on, että uimahalliin lähteminen ottaa aina niin koville, vaikka siellä on oikeasti kivaa ja olo on jälkeenpäin tyytyväinen ja rentoutunut?

Lopun päivää ollaankin sitten leivottu, ensin aamulla teeleipiä ja iltapäivällä korvapuusteja. Keskimmäinen on jo aika kätevä pikku paakari! Pikkumies on selvästi kasvanut kesän aikana, koska essu näyttää kutistuneen. Minullapa onkin huuto.netissä essukontakti. Sinne siis taas valitsemaan parasta kuosia...

Pullien noustessa alkoi sataa vettä ja heti perään rakeita. Koiranilma vapautti minut ulkoiluvelvotteista. Pikkumieskin sanoi: "Nyt on helpompi keskittyä leipomiseen."

Soitin äitilleni siinä pullien paistamisen lomassa ja yhtäkkiä tuli harmitus siitä, että hän on niin kaukana ettei voi piipahtaa nisukahville.