Aika kakkujen

Tänä viikonloppuna kaivoin taas kakkureseptin, kakkukynttilät ja  muffinsivuoat esiin. Vietimme pikkumiehen kuusivuotissynttäreitä. Naapuri kysyikin, leivonko ITSE lastenkutsuille. Pakko leipoa, sillä esikoisella on sen sortin pähkinäallergia, että juuri mitään valmista ei kaupoista saa. Leipoisin muutenkin, sillä olen totuttanut lapset toivomaan lempileivonnaisiaan. Ja leipoisin, leipoisin joka tapauksessa, sillä vieraille kuuluu leipoa. Kyllä meidän juhlissamme sitten vietetäänkin aikaa pöydän ääressä.

Siihen leipomiseen liittyy sellainenkin hyvä puoli, että kun kerrankin on tarjottavaa ja koti siivottuna, niin synttärivieraiden vanhemmat voi kutsua jatkoille itse juhlien jälkeen. Kyllä aina joku hakijoista on ehtinyt jäämään kahvikupilliselle. Loistava tilaisuus tutustua kavereiden vanhempiin. Lapsemme viettävät suuren osan ajastaan yhdessä eskarissa tai koulussa ja me aikuiset huikkaamme käytävällä vain huomenet toisillemme, jos sitäkään. Aikuisten kahvitellessa alkaa myös lapsilla rauhalliset leikit,  sillä väen vähetessä...

Tällä kertaa päivänsankari toivoi hämähäkkikakkua ja -muffinseja. Olen vähän sellainen suurten linjojen leipuri enkä todellakaan mikään kakkumestari. Lopputulokseen olin kyllä ihan tyytyväinen,  niin myös lapset. Snörenistä näpersin hämähäkinseittiä kermakakun päälle ja muffinsiresepti löytyi hitusen muunneltuna Vaaleanpunaisen nonparellin blogista, kiitos sinne! Kääräisin pakettiin kielen värjäävät tikkarit ongintaa varten ja viritin kattoon kummitusnauhan. Mörkösynttärit, ready!
Vieraat viihdyttivät itse itseään kaloja katselemalla ja legoja kokoamalla sekä -  herkuttelemalla.

Virallinen merkkipäivä on huomenna. En tahdo pysyä vuosien mukana.
Ensi viikonloppuna lisää juhlia. Onnea vielä NUORI kummityttömme sekä toinen A siellä kaukana, onnea paljon!

AAAPUUUVA! Kuviakin olisi, mutta Picasa-albumini ilmoittaa olevansa täynnä. Mikä neuvoksi? Mitään en kyllä lisämuistista ole valmis maksamaan! :(

Tumma on päivän väri

Maailman tylsin bloggari ilmoittaa olevansa hengissä - henkitoreissa.
Jos tämä maailman tylsin pimeys ei kohta valkene niin laitan jouluvalot kiinni silmälaseihini.

Yhtäkään valokuvaa en ole ottanut. Liian pimeää moiseen.
Viime viikko ei ollut hassumpi, sillä meillä oli vieras Pohjanmaalta: keskimmäisen kummitätönen.
Kävimme pizzalla ja juttelimme, täti askarteli lasten kanssa ja piti kainalossa.

Viikonloppukaan ei ollut pöllömpi. Käväisin työkavereideni kanssa päiväretkellä Helsingissä. Teatteria, kaupunkikävelyä ja italialaista ruokaa, paljon naurua. Itse näytös: Tumman veden päällä kosketti, pisti miettimään ja toisaalta herätti muistoja aikakaudelta, kun olin lapsi.

Voikaa hyvin! Sytyttäkää valo ja kynttilä, käyttäkää heijastinta ja suklaata!

Kaikki yhden puolesta, yksi kaikkien puolesta

Keskimmäinen teki lättytaikinan ja isille voileivän, hyvältä maistuivat.
Pikkumies kuori perunat, kaikki 11 kpl ja oli siitä kovin ylpeä.
Minä paistoin kalan ja valmistin salaatin, sillä sitä se mies päivältään toivoi - salaattia.
Esikoinen piirsi, piirsi ja piirsi.

Mies leipoi karjalanpiirakoita ja oli niistä kovin ylpeä.

Aika paljon hyvää ruokaa, käynti elokuvissa ja yksi pitkän kaavan Alias-peli.
Tuntui sunnuntailta.

Lapsuuden isäinpäivistä muistan mumman leipomat täytekakut. Niissä oli aina vihreitä rypäleenpuoliskoja ja ananasta koristeena.

Rakkaita ajatuksia omalle isälleni ja paapoille Pohjantähden taa.

Poloista

Kuinka voikin olla näin kylmä.
Olen nukkunut viime yönä 9 ja puoli tuntia ja se on paljon minulle.
Nyt olen kuumeessa, palelen väärinpäin olevassa villatakissa ja toivon, että joku olisi keittämässä minulle teetä. Polo!

Maanantaina ostin kaksi kerää villalankaa.
"Ethän sä ikinä kudo mitään?", sanoi mies.
"En niin, mutta nytpä ajattelin kutoa.", vastasin.
Tiedä, mitä siitä syntyy... Huiviin pyrin, mutta voi tulla pannulappu.
Silmukoiden luominenkin pitää tarkistaa ala-asteen kässäkirjasta. Nolo!

Huomenna saatte tänne kuvan kudelmastani. Nyt menen takaisin petiin.

Päivän ilta

Tänään tuli päivä. Aurinko näkyi pienen hetken naapuritalon takaa.
Eilen oli niin harmaata, että aamuhämärää ja iltahämärää ei voinut erottaa toisistaan.

Minua ihan oikeasti ärsyttää se, että Suomessa sekoitetaan Halloween ja pyhäinpäivä keskenään.
Olen konservatiivi, en kovin harras, mutta vähän liian monta läheistä ihmistä menettäneenä en välitä karnevaalimeiningistä pyhäinpäivänä.

Halloween on ihan ok, jos sitä vietetään lokakuun viimeisenä päivänä. Tyttäret ovat menneellä viikolla lähteneet Halloween-aiheisille syntymäpäiville pirunsarvet päässään ja hauskaa on ollut.
Minä piirsin yhtenä iltana mandariineille kurpitsa-silmät ja -suun. Voi, mikä suosio, kunnes mandariineja kuoriessa tuo permanent-tussi tarttui käsiin ja pöytään.

Hyvää, rauhallista viikonloppua, mitä ikinä teetkin.

Tänään ei tuullut ollenkaan. Se tuntui kummalliselta.

Talvi tuli

Naapuri laittoi jouluvalot ikkunaansa. Ei haittaa ollenkaan. Ne näyttävät oikeastaan aika hienolta.

Liukurit ja pulkat kaivettiin varastosta. Ne raapiintuivat viikonloppuna kivikossa. Ei haittaa ollenkaan. Se kuulosti oikeastaan aika kivalta. Pitkään aikaan eivät lapset ole ulkoilleet niin paljon. Nyt maassa on vain liukkauslätäköitä.

Viimevuotisissa toppahousuissa on lyhyet lahkeet ja kulahtaneet polvet. Ei haittaa ollenkaan. Saahan kaupasta uusia, saahan?

Parvekekukat jäätyivät, kuolla kupsahtivat yhdessä yössä. Nyt nekin on heitetty pois. Lähikaupasta ilmaiseksi saatu pelargonia kukki puoli vuotta yhteen menoon. R.I.P.

Pihapihlajissamme on pomppinut outoja lintuja, vieraita metsien kätköistä. Taviokuurna kavereineen oli se punapää ja harmaapäätikka, se suuri, seinää kiipeävä vihreäsiipi. Eivät antaneet lupaa kuvaamiseen nuo nälkäiset, ujot linnut. Hungry Birds.

Muuten tänne ei kuulu kummempia ja se on kai hyvä niin. Maito on loppu.

Lomaterveisiä

Loma meni lähinnä lasten niiskutusta kuunnellessa ja yksi pieni, odotettu reissunen jäi tekemättä.

Synnyinpaikkakunnalle, äidin luo kuitenkin lähdimme. Siellä kävelin ja kummastelin, miten metsät olivat hävinneet paikoista, joissa sellaisia ennen oli. Harva autoilija ajoi nopeusrajoitusten mukaan ja naakat tuntuivat vallanneen hiljaisen kaupungin. Lemmikkieläinliike teki loppuaan ja siellä käydessäni imin kaupan omaperäistä tuoksua itseeni. Illalla tajusin, että liikkeen naapurissa aikoinaan ollut lelukauppa tuoksui samalta.

Maa oli kaikkialla märkä. Sinä aamuna, kun ensimmäinen kuura peitti maan, oli niin kiire, että pakkasen kauneus jäi kuvaamatta.

Tuohon pieneen, rakkaaseen kaupunkiin toivon päättäjiä, joilla on viisautta ja silmää kauneudelle sekä rohkeutta vaalia vanhaa ja arvokasta.

Kirjastointoilua

Syyslomalla käväisin äidin kanssa kurkkaamassa Seinäjoen pääkirjastoa, Apilaa.

Aurinko sai kirjaston kupariseinät kiiltämään ja sisältä löytyi kaikkea jännää.
Haluan meillekin tuollaisen kirjaston, houkuttelevan oleskelupaikan.

Lasten osasto oli sisustettu Piilomaan pikku aasi -teeman mukaisesti. Olisin halunnut sukeltaa muiden kaltaisteni kanssa vihreään "pehmometsään", jossa oli koloja ja kuoppia. Sieltä on aivan varmasti vaikeaa saada lapset kotiin.

Pohjakerroksen seinässä olevat lukuluolat olivat kyllä nekin niin kutsuvia. Eikun kirja käteen, kengät pois ja punaiseen koloon lueskelemaan! Aika hyvin kuvastaa tuota luolien nerokkuutta kahden pojan kiljaisut ja ryntäily kolosta toiseen: "Oho, vähä mukavaa!"

Lukusalissa oli myös lyhytjalkaiselle miellyttävät kiikkustuolit ja katonrajassa oleva ikkuna oli kuin taulu. Harmi, kun Seinäjoen kivat kaupat kutsuivat emmekä joutaneet jäädä keinutuoleihin pidemmäksi aikaa kiikuttelemaan.

Hei, mutta pakko sanoa, että hiukan leveämpänä tahi paksumpana tai suuren kirjakassin tai piiiitkän kameraputken tai lapsen kanssa olisi katukerroksen vessaan hankala mahtua. Sen sijaan hyvin ohuena ja kapeana ja ilman kirjakassia ja lasta sekä peruskameran kanssa oli WC-käyntikin ihan ok.

Rakennus on kyllä omiensa parissa, Alvar Aallon kauniiden rakennusten keskellä.
Faniterveiset kirjaston suunnittelijoille! ;)

Sunnuntaikaa

Joskus tuntuu sunnuntai enemmän sunnuntailta ja viikonloppu enemmän viikonlopulta.
Nyt on ollut ilmassa sellaista mukavaa fiilistä.
Johtuneeko tuo hyvä tunne pitkistä yöunista. Heräsin tänään jo ennen muuta perhettä ja luin lehden teekupin kanssa aivan rauhassa. Tohtori Sykerön tunnusmusiikki kruunasi aamun!

Eilen  käväisin kaupungilla ihan yksikseni, ihan muuten vaan. Hullut päivät kiersin kaukaa. Sen sijaan astuin sisään muutamaan pieneen puotiin, joissa en ole aikaisemmin käynyt ja kiersin pari kirppistä, viimeisestä löysin kasan vanhoja pyyhekumeja, joissa on lystikkäitä eläimiä. Kyllä nyt kelpaa tehdä virheitä! Lounaaksi söin seitsemän kappaletta tummasuklaataateleita. Kuusi olisi riittänyt, örp.

Tänään ohjelmassa oli käynti lähistöllä järjestetylle lastentarvikekirpputorille, lasten museopäivä Vapriikissa ja miehen tarjoamat pizzat. Lennossa-näyttely oli aika hauska: esikoinen olisi kuunnellut Juha Vainion Albatrossin uudestaan ja uudestaan, keskimmäinen torkkui linnunpöntössä ja pikkumies ampui vihreitä possuja jättiritsalla (terveisiä vaan M & J, että pikkumies on siinä hommassa aika taitava). Nyt sitten kotosalla istuskelen teekupin ja hedelmä-nougatin kanssa selailemassa kirjoja ja lehtiä.

Ostin muuten tuon paperiaskartelukirjan kirja-alesta, kun kaupassa huomasin etten kykene muistamaan kotiin saakka niitä kaikkia kivoja ideoita. Koti-kirja on kälykullan antama ja löydän siitä jokaisella selailukerralla jotain uutta.

 

On ihanaa olla tekemättä mitään

ja sitten levätä päälle oikein kunnolla.

 

 - Pentti Siimes -

 

Onni vs. epäonni

Meinasin kirjoittaa epäonnistumisen päivästä ja siitä, kuinka kadotin ja löysin ja kadotin ja löysin ja sitten kadotin. Se, että joku nappaa heijastimeni on mitätön ja merkityksetön asia siihen verrattuna mitä tuossa ihan lähistöllä tänään tapahtui.

Seuraavassa onnistunut kävelyretki omien kanssa palsamiviidakon kautta luumupuiden alle, kastanjapuun katveeseen.

PS En suosittele hankkimaan magneettikiinnitteisiä heijastimia, vaikka olisivat kuinka hienoja tahansa. Ne eivät pysy mukana matkassa.

Aurinko paistoi risukasaan

Me kaksi toipilasta lähdimme hankkimaan vähän väriä kasvoille, muuallekin kuin nenän ja silmien alle.

Oli yllättäen niin kirkasta, että lyhtypylväskin oli laittanut aurinkolasit päähänsä.
Haavan oksaan oli joku huonohampainen jättänyt voileipäkeksinsä pehmenemään.
Ihme ja kumma!
Puista pudonneita lehtiä on jo nähty, mutta kyllä nekin niin ihmeellisiä ovat kolmipäiväisen sohvalla köllöttelyn jälkeen.

Mahtaako viikonloppu tuoda talven?

On meillä hauska täti, tuo täti, joka tuli kummikirkkoon, vaikka emme itse sellaista muistaneetkaan olevan.
Setä sitten ilahtui, kun ei tullutkaan kirkkokahveja, vaan pelkät kahvit.
Keskimmäinen oli siis laittanut iltapäiväkerhosta kutsun kummikirkkoon ja minä olin oitis sanonut, että miltei kahdensadan kilometrin päässä asuvat kummit eivät pääse tulemaan.

Sunnuntai-aamusta soi tosiaan puhelin ja sitten saimmekin yllätysvieraita.
Ihanaa ja hauskaa!
Hauskaa ja ihanaa!

Räsymattoja oli kainalossaan tuolla tädillä. Matot tulevat huoneeseen, josta tulee keskimmäisen oma kamari, kunhan sieltä raivataan ensi pois tieltä pyykkitelineet, kirjahyllyt, pakastimet ja kirppiskassit.

Nyt ei raivata mitään. Olen flunssassa. Niiskutan ja syön suklaapikkuleipiä, joita piti tänään tarjota liudalle ystäviä.
Söin myös ison palan porkkanakakkua, jonka ystäväiseni kiikutti teeaikaan ovelle. Kiitos! Herkkua!
Minusta ihania ovat nuo ovista putkahtelevat ihmiset. Ilman teitä olisi elämä aika tyhjä suklaarasia.

Kuvassa piirakan alla on lautanen, jonka löysin aikoja sitten kirpputorilta. Lautasen aiheena on alkujaan 60-luvulta lähtöisin oleva animaatio The Magic Roundabout.

Kirppuoravallekin tuli pikkumiehen toimesta vieras. Taitaa uudella ystävällä olla jo talviturkki yllään.