Pyykkimuijan iloiset terveiset

Uusi, musta pyykkärimme on leveä ja paksu, mutta melko hiljainen.
Hyvää jälkeä se saa aikaiseksi.

Koneen kylkiäisenä tänne ilmestyi myös valtava pahviloota, josta tuli uusi koti sinne mahtuville. Asunto nro 9380. Sen kodin lattiaan ja seiniin saa piirtää ja sieltä voi katsella vaikka telkkua, jos sisarusten seura ei kelpaa.

Me jalkauduimme kaikkien jälkitautien uhallakin ULOS. Tänään ei ole kuumeessa kukaan!
Istutin toipilaan pulkkaan ja kävelimme lenkin auringonpaisteessa. Aivan mahtavaa!!
Bussipysäkin vierestä löysimme ilmapallosydämiä, se voi tarkoittaa vain pelkkää hyvää...

Ulkosalla kuulostaa, näyttää ja tuntuu keväältä.

Lähiöostoksilla

Ärrältä Munamies vuokralle, lihakauppiaalta jauhemaksapihvejä ja hirvisäilykettä, sillä miehestäni ei tullutkaan hirvimiestä isoisänsä tapaan.

Ruokakaupasta ostin Vitalista. Se on niin hienossa IVANAhelsingin purkissa!
Vitaliksen tuoksu liittyy lapsuuteni keväisiin, koska aina huhtikuisilla Lapin reissuilla vedeltiin Vitalista poskiin ennen hiihtoretkelle lähtemistä. Voi Kittilä, kun mulla on sua ikävä ♥

Täällä Pikkumies nauraa jo ja juo reippaasti kaikkea mahdollista mitä eteen kannetaan. Josko tauti tuon lapsen kohdalla olisi jo paremmalla puolella.

Tyttöjen kanssa leivoin suklaamuffinseja. Niistä tuli ihan hyviä, vaikka unohdimmekin ohjeessa mainitun maidon.

Lepäämö

Voi kipeää poikaani. Tykkään siitä enemmän höpöttävänä ja sinne tänne sinkoilevana, sellaisena tavallisena. Eilen se nousi kahdeksalta sängystä ja siirtyi olohuoneeseen tehtyyn petiin. Siinä se nuokkui koko päivän, kertaakaan nousematta ja joi punaista mehua, keltaista mehua, vihreää mehua ja vettä. Kuume on vienyt puhevoimatkin.

Tykkään siitä tuollaisenakin, mutta olemus herättää huolen.

Miksi tarvitaan aina joku inhottava tauti, että tavallinen arki ristiriitoineen ja sotkuineen alkaa tuntua ihanalta ja tavoittelemisen arvoiselta? Kunpa sitä tajuaisi arvostaa omaa elämäänsä sellaisena kuin se on ja antaa lasten riekkua välillä ilman kieltoja ja varoituksia. Edes kerran päivässä.
Voi, miten odotan, että potilas nousee petistään ja alkaa hosua miekoillaan ja haulikoillaan.

Tytöt ovat leikkineet ulkona ja piirtäneet, esikoinen kaitsee lasikuuliaan. Kyllä kai tämäkin lomasta käy, aamut ovat hidastelulle armeliaita.

Tuota, sitten vielä yksi ärsyttävä asia tähän loppuun. Pyykkikone on saanut kylläkseen tästä kotoilusta ja lopettanut asiallisen toiminnan. Se saattaa rummuttaa kolme tuntia samassa kohdassa, kunnes havahdun, sammutan koneen ja siirrän ohjelmaa pykälän eteenpäin. En ole ihan varma tuleeko vaatteista edes puhtaita vaiko vain hyvin lionneita. Pesukonekauppaan siis! Laitoskone?

Tuo ensimmäisen kuvan Leijona on sitten ihana kaveri, koska se pysyy kainalossa oli tauti mikä tauti. Ansaitsisi ihan oman postauksen tuo pörröpäiden kuningas!

Kirpputoriruuhka

Kävin kirpparillakin, tankkaamassa omaa aikaa. Aika moni muukin oli siellä.
Kierros oli hyvä, sillä löysin itselleni toppahousut, pikkumiehelle siistin talvitakin, halvan Maija Mehiläinen -dvd:n ja pari uutukaista Kodin kuvalehteä.

Mukaan tarttui myös Marimekon tyynynpäällinen.

Kuvassa on muuten se eteisen päätyseinä, josta vähän aikaa sitten revittiin tapetti pois. Nyt on valkoinen maali pinnassa.

Siis lapsillenihan en pehmoja enää lisää osta, mutta itselleni kyllä, jos joku suloisena hyllyssä katselee. Tämä katsoi.

Sunnuntaihiihtelijä

Otti olohuoneesta tyttäristään toisen, sen vanhemman ja terveemmän.
Otti sukset autotallista.
Otti ja hiihti.
Katsoi metsän puiden välistä kuikuilevaa aurinkoa.
Rannassa aurinko paistoi suoraan kasvoihin ja lämmitti.



Kotona hiihtäjiä odotti miehen lihapannu, mies, poika ja tyttäristä toinen, se nuorempi ja hiukan jo paremmassa kunnossa oleva.

Sairas lomalla

Hiihtoloma alkoi ja keskimmäinen tuli oitis kipeäksi.
Viikonlopun vieraat hälytettiin jäämään koteihinsa. Ketään ei tarvinnut käskeä.
Korkea kuume, päänsärky, köhinä ja pahoinvointi. Vaikuttaa influenssalta, vai mitä?

Lomasuunnitelmamme eivät olleet kummoiset, mutta nyt nekin ajatukset on unohdettu.
Hoidetaan nyt ensin tyttö kuntoon mehulla ja mehujäällä ja jännätään kuka on seuraava potilas.
Olen suoraan sanoen harmissani. Edelliset kaksi viikkoa on paranneltu pikkumiestä, joten koti on tullut tutuksi.

Kävin tuulettamassa päätäni kummallisessa kaupassa ja ostin hienoja muffinssi- ja karamellivuokia ja hollantilaisia siirappivohveleita, joiden kaltaisia teini-iässä mussutin. Olen niitä vuosikaudet kaipaillut ja nyt kun löysin oli pakko syödä jo autossa ensimmäinen.

Lasten elämää piristi eilen saapunut Portugalin paketti, jossa oli mm. tuo kaulanauha. Ihania juttuja, kiitos M & muruset!

PS Kinder-yllätyksinä saattaa nyt olla Barbapapoja. Hirrrrveen koukuttavaa, luulen.

Saako olla mehua vai limsaa?

Esikoisen, sen kymmenvuotiaan synttärikemut siirtyivät viime viikolta tälle torstaille.

Nyt on kymmenen lapsen voimalla syöty kotihampurilaisia, marenkeja, popcorneja, karkkeja ja kaneliässiä sekä suklainen Herra Hakkarainen, pikkumies myös palan kynttilää. Koti oli siivottu, sitten sotkettu ja nyt taas järjestetty. Poskiin maalattiin uusilla kasvomaaleilla perhosia, kissoja, sydämiä ja heppoja. Tästä lähin lastenjuhlat juhlitaan kyllä viikonloppuisin, työpäivän jälkeen homma tuntuu aika rutistukselta ja ilta on kovin lyhyt.

Tyttö on onnellinen hyvistä ystävistään ja lahjoistaan. Äitikällä puhti pois ja sylissä oma kulhollinen Raffeleita. Keskimmäinen nukkuu sikeästi heitettyään monta, monta kärrynpyörää.

Ongintaa esikoinen ei juhlilleen enää halunnut, se on kuulemma aika lapsellista. Sama tyttö sai Baby Bornin 2-vuotislahjakseen, vuodet tuo Elli on ollut käyttämättömänä, mutta nyt se on kaivettu esiin, puettu ennen kouluun lähtöä, otettu mukaan ulos, kauppareissulle ja tyttökerhoon, ja iltaisin peitelty omaan pieneen sänkyynsä.

Huomenna jatkuu leivontailtamat. Viikonloppuna tulee lisää synttärivieraita, vähän isompia. Ja se on ihanaa se!

Laskiainen

Aikas perinteistä laskiaisen viettoa täällä.

Omassa pihassa on mäki ja komea lumitunneli.
Ja lunta tulee koko ajan vaan lisää ja lisää. Kola ja lapio ovat kuntoiluvälineistä parhaat.

Ruoka on tullut tölkistä. Lounaaksi tonnikalapastaa ja illalliseksi hernekeittoa. Ihanaa, että Jalostaja on palannut noihin kauniisiin, perinteisiin tölkkeihin. Pullat eivät tulleet tölkistä. Esikoinen teki taikinan, tarvitsi vain tarkennusta mitoissa. Keskimmäinen pyörittelee jo hienot pullat, pikkumies tekisi etanoita ja lättyjä.

Kaiken syömisen ja ulkoilun lomassa lapset ovat piirtäneet ja maalanneet. Minä kokeilin tärkätä pari pitsiliinaa sokerivedellä koreiksi. Tuo vanha liina imi sokerivettä niin hyvin, että tulos on ihan ok. Uudempi liina ei edes kastunut kunnolla, joten se taitaa päätyä takaisin alkuperäiseen tehtäväänsä pöytäliinaksi. Sain pestä keittiön lattian tuon askartelun jälkeen. Vaikka kuinka olin varovainen oli joka puolella sokeritahnaa.

Kymmenen!

Minun tyttöni, esikoisemme. Tänään! Voi rakas!

Minua se vähän itkettää. Minne ihmeeseen on kymmenen vuotta mennyt niin nopeasti? Menin sanattomaksi, kun illalla yritin raapustaa onnittelukorttia. Lopulta sain kirjoitettua "Onnea, onnea, onnea!", sillä sitä toivon. Tyttö itsekin olisi mielellään vielä 9-vuotias, hetken.

Vielä halusit synttärilahjaksi lelun, se on lohdullista. Playmobilin eläintarhan klinikka jäi puoliavattuna sängyn päälle odottamaan koulusta tuloa. Synttärihippalot jouduttiin siirtämään, koska huushollissa jyllää vatsatauti, mutta se ei sinua haittaa. Sopeutuvainen, mutkaton tyttö.
Illalla paistetaan kyllä lättyjä!

Sinusta on tullut:
nätti, lukutoukka, taitava piirtäjä, huumorintajuinen, haaveilija, eläinrakas, Aku Ankka -tietäjä, isosisko, allerginen, silmälasipäinen, paksuhiuksinen, ohutsorminen, paras kaveri ja paljon muuta, mikä aina silloin tällöin tulee yllätyksenä eteen.

Sinä et pidä:
pinkistä, lilasta, vesimelonista, veren näkemisestä, ylenmääräisestä halimisesta ja sylittelystä, villapaidoista, korvakoruista, lääkkeen nielaisemisesta ja matalista tyynyistä.

Sinä haaveilet:
koirasta, matkasta Portugaliin ja lottovoitosta.

Onnea!

 

♥ Ystävä ♥

Jos joku ihmettelee, niin aamupäivällä tarjosin täällä suklaata. Kameraa selatessani löysin kuitenkin tuon riisimurosydämen, jonka nappasin jo ajat sitten teitä ajatellen.

Hyvää illan jatkoa, pitäkää huolta toisistanne!

Mummoralli

Katsokaa nyt, mitä löysin taloyhtiön kierrätyshyllystä!
Mummot, jotka rientävät kilpaa rollaattoreineen!
Eläköön naapurit, jotka luopuvat turhasta!

Vaatetusta

Pari viikkoa sitten leivoin mustikkakukkoa, mutakakkua ja tomaattipiirasta ja kutsuin kodin täyteen ihania naisia lapsineen tai ilman. Monet niistä lapsista ovat tuttuja kerhoista ja hiekkalaatikolta, jo ihan pienen pienestä. Nyt kaikki ovat kasvaneet suhteellisen isoiksi, höh.

Olen tykästynyt Me&i -vaatteisiin jo ennen niiden rantautumista Suomeen. Kokohaitari on laaja. Pian 10-vuotiaskin saa yllensä värejä ja iloisia kuvioita. Me kun tykätään iloisista väreistä ja hassuista eläimistä. Vielä kun vaate kestää kierrätystäkin niin mikäs siinä...

Tuo svetaritakki on pikkumiehelle aivan ehdoton ja marsupaitoja olisin halunnut meille useammankin, myös itselleni ;)
Punaista puputunikaa odotamme vielä, mutta tässä vähän viitettä "Ruottin paketista".

Omat vaatteet ovat jo pyykissä, joten lainasin kuvat Me&i -sivuilta, jossa (vinkvink) menossa arvonta, josta syystä minäkin kirjoittelin tämän jutun.

Pilvinen sunnuntai ja hedelmähetki

Istun tässä sylissäni lämpöinen ja punaposkinen poika, kalsarikalle ja kirjoitan yksikätisesti.
Pojan punaposkisuus ei johdu hiihtolenkistä, jonka me kaikki muut vuorollamme kävimme nauttimassa vaan kuumeilusta yöllisen oksentelun jälkeen.
Päiväkodissa riehunut vatsatauti ei jättänyt meitäkään koettelematta.
Keskimmäisen piti mennä yökylään ja esikoinen odotti yövierasta, mutta kivat jutut peruttiin.

Koko viikon olemme kannattaneet Valion Gefilus-tuotemyyntiä ja kalliiksi on tullut. Liekö mitään hyötyä? Nyt pelkään ja odotan, kuka on seuraava uhri. Viheliäinen odotus.

Tänään armahaiseni käärimiä kaalikääryleitä ja lähikaupan hedelmiä, vihreitä, punakeltaisia ja keltaisia. Kauniita, mutta kovin mauttomia ovat hedelmät nyt, mutta saammepahan vähän väriä pilvipäivään.

Suksi onneksi luisti ja metsä oli kaunis notkuvine puineen. Lunta hipsuttaa lisää...