Punk

Tämä kertomus on omistettu kummitytölleni ja se perustuu tositapahtumiin.


Pikkumies: "Joutuuko punkkarit vankilaan?"
Isä: " Vankilaan? No ei ainakaan Suomessa."
Äiti: "Tiedätkö, mitä ne punkkarit on?"
Pikkumies: "En. Mitä ne on?"
Äiti: "Ne on ihmisiä, jotka kuuntelee sellaista punk-nimistä musiikkia."
Pikkumies: "Minkälaista musiikkia se oikein on?"
Isä: "Isi kattelee sulle tuolta kaapista kunnon punkia, jotta voit kuunnella."
Pikkumies: "Onko meidän kaapissa punkkeja?!"

Punkkeja on löytynyt näillä seuduilla kovasti isojen ja pienten ihmisten päistä ja koirien turkeista. Sietää olla tarkkana!

Maalaiseloa

Maaseudun rauhassa vain marsut kuikuttivat, riikinkukko kiekui, kalkkuna kalkatti, hevoset hirnuivat, puput puputtivat, lampaat määkivät, mönkijä pörisi, makkara tirisi grillissä ja lapset kiljuivat riemusta.

Sunnuntai Kiviniityn kotieläinpuistossa. Lapset ovat syöttäneet voikukanlehtiä ja heinää tonnikaupalla kaikenkarvaisille eläimille. Me aikuiset olemme nauttineet ulkoilmasta ja lasten ilosta, ja kyllä, pakko myöntää myös näiden söpöjen eläinten tervehdyttävästä seurasta. Hyvää tekevä päivä.

Katso nyt tuota marsua!

PS Löysin eilen kirpparilta nuo Sarviksen mukit 0,50/2 kpl. Hih hei!

PPS Jospas minä marsun saisin, kyllä sitä rakastaisin!

PPPS Tuota kastematoa syövää jättimäistä koppista en kotiin haluaisi. Mikä se on?

Mitäs kuuluu?

No, mitäs mulle. Ihan hyvää.
Vähän kiirusta pitelee, kun pitää imuroida joka päivä, hiekkaa tulee pihalta ja siitepöly pöllyää.
Toisinaan pitää imuroida kahdesti päivässä, kun ottaa ja pudottaa vehnäjauhopussin korkeuksista keskelle keittiön lattiaa. Pöf, näetkö nyt tässä sen valkoisen pilven?

Tänään istahdin takapihan penkille. Ajattelin, että luonto olisi hyvä näin. Juuri tällaisena, ettei kasvaisi yhtään nuppuvaihetta enempää, pysyisi heleä vihreys.

Ajattelin myös sitä, että minua ei juurikaan tarvita enää hiekkalaatikon reunalle istumaan tai antamaan keinuvauhteja. Lapset häviävät omille teilleen omien kavereidensa kanssa. Istun ja luen Kotivinkkiä, jossa on kaunis lastenhuone. Kuvaankin vähän, kunnes metsästä juoksee pikkumies.
Kysyn: "Minne Sammakko jäi?"
Menen perässä Sammakkoa hakemaan. Löytyi!
Esikoinen miettii, onko puolukassa kukkia.
Keskimmäinen kiipeää puuhun oravan perässä. "Jätä se rauhaan!", huudan.
Ok, kyllä minua vähän vielä tarvitaan.

Illalla istun sohvalla ja luen lapsille Heinähattua ja Vilttitossua. Pitkästä aikaa nauramme yhdessä isoon ääneen ja ajattelen, että näin olisi hyvä. Etteivät lapset niin äkkiä suuriksi kasvaisi.

Lapset nauravat myös tälle kirjan värssylle: "Ota tiestäsi vaarin ja suunnasta sen, älä kaikista ruusuista huoli." Pikkumies höpisee jotain vaareista ja höröttää, minä saan melkein tipan linssiin.

Äidit, nuo toivossaan väkevät

Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa
Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa

                                                                               - Haloo Helsinki -

Äiti, minä rakastan sinua, pidä itsestäsi huoli siellä vähän matkan päässä!
Minä murehdin sinua siellä ja lapsiani täällä, sillä se on minun elämäntehtäväni ollessani tytär ja äiti. Sinulla siellä on kuitenkin aivan ylenpalttinen murehtimistehtävä olla murehtimassa meitä lapsia ja seitsemää lastenlasta. Kiitos kaikista ajatuksistasi.

"Ja nyt se ei vastaa puhelimeen, onkohan siellä kaikki hyvin..."

Hyvää äitienpäivää! ♥

On ilmoja pidelly

Olin hypätä sohvan syleilyyn perjantai-illallisen jälkeen. Keräsin kuitenkin katraani, laitoin keltaiset saappaani jalkaan ja kävelimme kaupalle. Hitaasti kävelimmekin, sillä maassa oli niin paljon kastematoja ja kotiloita, että jokaista askelta piti sovitella. Esikoinen huuteli varoitushuutoja ja nosteli etanoita sivummalle. Madosta en ottanut kuvaa, koska se on lähestulkoon inhottavin ötökkä, joka maapallolle on kehitetty. Anteeksi vaan matoset.

Sade tuntui hyvältä. Kyllä se kasteli, mutta ihan lämpimästi.
Sade pisarakoristeli nuo jo entuudestaan kauniit nupuilla ja hiirenkorvilla olevat kasvit vielä kauniimmiksi. Luonto on nyt enemmän vihreä kuin ruskea. Kesään on enää hetki, aamukammasta piikit huvenneet.

Tänään pisaroiden välistä ujelsi kylmä tuuli, hrrr.

Ihana

Ihana Norah tulee kesällä Kirjurinluodolle. Voi, kun minäkin haluaisin sinne.

la-su

Almodovarin Iho jossa elän. Huikean kauhean kaunis. Se jäi mietityttämään ja pakotti pysymään hereillä keskiyön jälkeen.


Hereillä ollessani olen sitten hinnoitellut kirpputorille vietävää. Sitä on paljon. Voisi ehkä kuvitella olevansa upporikas, kun katsoo tuota maallisen omaisuuden määrää. Mitään en ole kirpputarkastuksilta kotiin tuonut. Tänään sivelin eräässä pöydässä olleita emalikulhoja: kaloja kansineen päivineen, riikinkukkoja ja kurkia. Sinne jätin, toisten käsiin, hullu.

Haravoin ja laajensin kukkapenkkiäni. Joku soma kivikkokasvi siihen haetaan. Laiha maa, kuuman kiven vieri ja ympärillä koivuja. Ei siihen mitään rehevää viidakkoa saa. Illalla leivoin pizzan ja ohraisia juustosarvia. Multaa ja taikinaa, terapeuttista, totta vieköön! Täällä on ihana tuoksu.

Sukie ja vähän muutakin söpöä

Eilen tuli tilaamani Sukie-korttipakkaus. Söpö loota ja monta hauskaa korttia. Seinälle taidan ripustaa niistä muutaman.

Eilen veimme myös kirpputorille tavaraa ja kävimme ostamassa pikkumiehen ystävättärelle lahjan.
Kaulanauha kuin karkki sekä LPS-pingviinit olivat pojan valinta.

Keskimmäinen sai kaupasta uutukaisen paidan, koska vanhat joutuivat kirpparille ja kiertoon.

Minä ostin lähikaupan tarjouksesta munakoison. Kaunis sekin. Päätynee pataan huomenna.

Söpöä viikonvaihdetta!

Toukokuun kuvia

Toukokuu on otettu vastaan rauhallisesti vappuajelujen merkeissä. Pyöräilimme lähiössä, jossa lapset pysähtyivät välillä rikkomaan hiljaisuuden töräyttämällä purkkitorviaan. Iltasella autoiltiin metsän keskellä olevalle järvelle, joka oli vielä jääsohjossa. Sorsa löytyi ensimmäiseltä ajelulta, tulvivasta ojasta.

Kamera teki vapputaikojaan, olkaas hyvät.