Mun kaupungissa

... voi kuljeskella kumisaappaissa, myös sunnuntaina.
... voi syödä lounaaksi makkaraa ja pillimehua poliisilaitoksella.
... voi ihmetellä mustesieniä taidemuseon takapihalla. 
... voi käydä huvipuiston myymälän alennusmyynnissä.

Päivän saldo:
Yhdestä tulee delfiinikouluttaja.
Toinen ryhtyy kilpa-ampujaksi.
Kaksi menee jousiammuntakurssille.
Viides osti puoli-ilmaiseksi maastopyörän, joka on vähän liian iso yhdelle ja hiukan liian matala toiselle. Sai niin halvalla!

Kaikki ovat hyvällä tuulella ja onnittelevat kotikaupunkiaan.
Tämmötteitä ja tommotteita...

Sanoja menneisyydestä

Kuuntelin tässä päivänä eräänä autossa sitä kappaletta, jossa puhutaan lammassaareen menemisestä.

Lammassaari. Se on sana lapsuudestani. Paikka, jonne kesäisin menimme, vaikka pelotti, että vihainen pässi juoksee paikalle.

Rupesin miettimään muitakin sanoja ja asioita, jotka ovat lapsuuteen kuuluneet ja sittemmin jotenkin poistuneet tästä elämästä. En päässyt ajatuksesta eroon ja tässä jokunen sana menneisyydestä.

maitokärryt

saviprunni

takkahuone

luhurikka (mesimarja)

kp (kantopiiri)

maakellari

navetta

perunakropsu

kilpikonna

iltavuoro

rautakala

mieskuoro

suunnistaa

killerö (hiirenloukku)

uuniluuta

puolukkakiisseli

makaronivelli

osuuskauppa

ylävintti

levysoitin

pannuhuone

korvee (saavi)

töyrä (mäki)

nurkkajussi

hiihtokilpailut

Mövenbick

 

Hassuja, ihania muistoja.

Muistatkos sinä nämä karkit?

Hyvää iltaa

Äiti on vähän piristynyt.

Aurinko paistoi. Me kävelimme metsätontille, josta on purettu talo muutamia vuosia sitten. Paikalla kasvaa hevoskastanja, omenapuita ja LUUMUPUU. Luumut olivat vielä raakoja, mutta niin täydellisen kauniita ja sileitä. Jättipalsami rehottaa. Pikkumies näytti, miten palsamin siemenkota pamahtaa, kun sitä hipaisee. Niin, ei kannattaisi levitellä ko. kasvin siemeniä yhtään minnekään, mutta oli se aika hauskaa. Pahanteossa sielu lepää.

Kotona teki keskimmäinen lättytaikinan, pikkumies kuori porkkanat kasvisdippiä varten. Lapset katsoivat Savannijengin. Minua odottaa tuossa kasa viikattavaa ja Tähtitaivas talon yllä.

Kynttilät palavat ikkunalla. Ikeasta saa nyt kauniinvärisiä kynttilöitä, jotka eivät tällä kertaa onneksi tuoksu.

Kirpputoripöytä teettää työtä, mutta mukavasti olen päässyt taas turhasta eroon. Maltan tuskin odottaa kameraa kotiin ja sitten esittelen teille mahtavan löytöni!
Tuohon löytööni liittyen esitän kysymyksen: miten saan tunkkaisen vanhan talon (toivottavasti ei sentään hometalon?!) hajun pois tekstiilistä? Yksi pesukerta kuudessakymmenessä ei ainakaan vielä auttanut.

Kuvituksena julkaisemattomia otoksia kesältä, niiltä päiviltä, kun aurinko paistoi.
Toiseksi alimmainen kuva esittää myös pahanteon positiivisia onnistumisen kokemuksia. Siinä mieheni ja siskonpoika käristävät käpyjä. Voi sitä iloa, kun savu nousi!

Iloista lauantai-iltaa!

Vuodatus

Äiti on vähän väsynyt.

Päivisin nalkutan, autan ja ymmärrän työkseni. Iltaisin teen sitä ihan äitinä.
Aina ei vain jaksaisi.

Joskus olisi kivaa olla vaan huoleton ja rento, mutta mihinkäs sitä kissa karvoistaan pääsisi.

Olen ollut jotenkin kiukkuinen muutaman päivän, flunssa meinaa - ei meinaa - meinaa...
Joka paikkaan pitäisi ehtiä. Kaikkea pitäisi tehdä. Aika ei riitä. Puhti ei piisaa.
Äsken olin vain pihalla, puistossa. Se sentään teki hyvää.

Kaipaan jonkin sortin pippaloita, pientä reissua, jotain piristävää tähän syksyyn.
Ostan kaupasta vain terveellistä. Lasten kanssa kaupasta tuodaan ihan vähän herkkuja vain viikonloppuna. Perskutarallaa! Oikeasti haluaisin hakea sieltä maissilastuja, suklaata, keksejä ja juustoja juuri nyt, mutta sitten tulisi paha olo ja morkkis. Miksi kaikesta täytyy kantaa syyllisyyttä.

Mies on työmatkalla. Ikävöin kameraa. Ja sitä miestä.

Pian avaan Ben & Jerry´s -purkin. Ähäkutti!

Kiitos ja anteeksi.


PS Voiko murkkuikä tarttua?

Omenamuffinit

Sain anopilta Brita Olssonin Kodin herkkuleivonnaiset -kirjan. Yritän nyt kuitenkin olla leipomatta jatkuvasti ihania ruotsalaisleivonnaisia.
Näitä kokeilin jo ja suosittelen kieli vettä valuen...

OMENAMUFFINIT
n. 30 kpl

125 g margariinia tai voita
2 dl sokeria
2 munaa
1 tl vanilliinisokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl kermaa tai maitoa

1-2 omenaa
1/2 tl kanelia
1 rkl sokeria

Voitele muffinivuoat tai levitä paperiset muotit pellille. Leikkaa omenat ohuiksi lohkoiksi. Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen välillä voimakkaasti vatkaten. Sekoita vanilliinisokeri, jauhot sekä leivinjauhe keskenään. Lisää seos vuorotellen nesteen kanssa rasvaseokseen. Jaa taikina muotteihin. Paina omenalohkot taikinaan ja ripottele pinnalle kaneli-sokeriseosta.
Paista uunin keskiosassa, 15-20 min, 200 c.

Kuvassa taustalla on suklaamuffinseja samaisesta kirjasta, eivät ihan hassumpia nekään.

Syksyn makua

Kerran viikossa -blogi tästä on tullut, voi harmin paikka.
Minne lie aikani menee?

Nukkuessapa tuo ja hereillä pysytellessä.
Tai sitten syksyiseen tapaan metsässä.

Siskojakin olen ajatellut, isosiskoja. ♥
Ja nilkkaa, omaa nilkkaani. Miten kauan voi nilkka olla kipeä ennenkuin kannattaa huolestua?
Sauvasirkkojakin olen hoitanut ja vienyt vauvasauvoja eläinkauppaan. Haluaisiko joku teistä tikkuisen lemmikin?
Olen myös mietiskellyt millä tavalla tehdään kalanruotoletti ja miksi chili on täynnä kirvoja.

Eilen piipahdimme mummulassa ja suoritimme siellä elonkorjuullisia tehtäviä.
Autonperä oli täynnä perunoita, porkkanoita, nauriita, sipulia, salaattia, persiljaa, suppilovahveroita, tyrniä, karviaisia, omenoita, puolukkaa, naurisleipää ja yksi hirvittävä hirvikärpänen.

Alakuvassa lentää kurkiaura. Niiden muuttolaulu on kaunis.

Retkellä

Metsässä

Polulla

Sienessä

Koverossa

Kanalassa

Multiharjulla

Sammalikossa

Rannalla

Luontokeskuksessa

Teellä

Näyttelyssä

Yhdessä

Repussa

Mehutauolla

Savunhajuisena

Kellarikuusikossa

Pitkospuilla

Rähmällään

Sunnuntaina

 

Tutustu täällä: Seitsemisen kansallispuisto

Omppui ja paitoi

Mieheni tuossa kurkki olan yli ja sanoi: "Mitä nappailijaa sä oikein luet?"
En sitten viitsinyt oikaista sivua omaksi Napittajakseni.
No, enpä ole itsekään täällä juuri käynyt kuin ihmettelemässä miten muut ehtivät ja keksivät.

Kirppareita olen vähän kierrellyt viikonloppuisin ja löytänytkin vaatekaappiini täydennystä. Leveähelmaiset paitapuserot ovat varmasti menneen talven lumia, sillä sellaisia olen ostanut parikin. Voi, miten ihanasti ne peittävät nuo inhat vatsamakkarat. Löysin myös ruskeat sammarit pikkumiehelle ja sinapinkeltaisen neuletakin itselleni. Luumunpunaista, mudanruskeaa, vihreän eri sävyjä... Lämpimiä syksyn värejä. Ihanaa, että ihmiset osaavat luopua minun kokoisistani vaatteista!

Tänään riensin kopan kanssa ystäväni sekä omenapörssin johdattelemana notkuvien puiden äärelle. Minulle riitti hyvä seura, kauniit puut, raitis ilma ja kopallinen kaneleita ja kuulaita. Ystäväni keittelee padat höyryten ja rappukäytävä tuoksuen hilloja ja soseita. Jään odottamaan lettukestikutsua, vinkvink. Tuntuu muuten tässä maailmassa vaikealta ottaa jotain ilmaiseksi.

Omenaista oloa toverit! Laittakaa hyvä kiertämään!

Hälsningar från Dalarna

Kävin Taalainmaalla ja löysin sieltä rakkaita, kesän, muistoja, kauneutta, hevosia ja näkkileipää.

 

 

 

Ken tietää mikä on tuo sinimarjainen puutarhan kasvi?