Aika kakkujen

Tänä viikonloppuna kaivoin taas kakkureseptin, kakkukynttilät ja  muffinsivuoat esiin. Vietimme pikkumiehen kuusivuotissynttäreitä. Naapuri kysyikin, leivonko ITSE lastenkutsuille. Pakko leipoa, sillä esikoisella on sen sortin pähkinäallergia, että juuri mitään valmista ei kaupoista saa. Leipoisin muutenkin, sillä olen totuttanut lapset toivomaan lempileivonnaisiaan. Ja leipoisin, leipoisin joka tapauksessa, sillä vieraille kuuluu leipoa. Kyllä meidän juhlissamme sitten vietetäänkin aikaa pöydän ääressä.

Siihen leipomiseen liittyy sellainenkin hyvä puoli, että kun kerrankin on tarjottavaa ja koti siivottuna, niin synttärivieraiden vanhemmat voi kutsua jatkoille itse juhlien jälkeen. Kyllä aina joku hakijoista on ehtinyt jäämään kahvikupilliselle. Loistava tilaisuus tutustua kavereiden vanhempiin. Lapsemme viettävät suuren osan ajastaan yhdessä eskarissa tai koulussa ja me aikuiset huikkaamme käytävällä vain huomenet toisillemme, jos sitäkään. Aikuisten kahvitellessa alkaa myös lapsilla rauhalliset leikit,  sillä väen vähetessä...

Tällä kertaa päivänsankari toivoi hämähäkkikakkua ja -muffinseja. Olen vähän sellainen suurten linjojen leipuri enkä todellakaan mikään kakkumestari. Lopputulokseen olin kyllä ihan tyytyväinen,  niin myös lapset. Snörenistä näpersin hämähäkinseittiä kermakakun päälle ja muffinsiresepti löytyi hitusen muunneltuna Vaaleanpunaisen nonparellin blogista, kiitos sinne! Kääräisin pakettiin kielen värjäävät tikkarit ongintaa varten ja viritin kattoon kummitusnauhan. Mörkösynttärit, ready!
Vieraat viihdyttivät itse itseään kaloja katselemalla ja legoja kokoamalla sekä -  herkuttelemalla.

Virallinen merkkipäivä on huomenna. En tahdo pysyä vuosien mukana.
Ensi viikonloppuna lisää juhlia. Onnea vielä NUORI kummityttömme sekä toinen A siellä kaukana, onnea paljon!

AAAPUUUVA! Kuviakin olisi, mutta Picasa-albumini ilmoittaa olevansa täynnä. Mikä neuvoksi? Mitään en kyllä lisämuistista ole valmis maksamaan! :(

Tumma on päivän väri

Maailman tylsin bloggari ilmoittaa olevansa hengissä - henkitoreissa.
Jos tämä maailman tylsin pimeys ei kohta valkene niin laitan jouluvalot kiinni silmälaseihini.

Yhtäkään valokuvaa en ole ottanut. Liian pimeää moiseen.
Viime viikko ei ollut hassumpi, sillä meillä oli vieras Pohjanmaalta: keskimmäisen kummitätönen.
Kävimme pizzalla ja juttelimme, täti askarteli lasten kanssa ja piti kainalossa.

Viikonloppukaan ei ollut pöllömpi. Käväisin työkavereideni kanssa päiväretkellä Helsingissä. Teatteria, kaupunkikävelyä ja italialaista ruokaa, paljon naurua. Itse näytös: Tumman veden päällä kosketti, pisti miettimään ja toisaalta herätti muistoja aikakaudelta, kun olin lapsi.

Voikaa hyvin! Sytyttäkää valo ja kynttilä, käyttäkää heijastinta ja suklaata!

Kaikki yhden puolesta, yksi kaikkien puolesta

Keskimmäinen teki lättytaikinan ja isille voileivän, hyvältä maistuivat.
Pikkumies kuori perunat, kaikki 11 kpl ja oli siitä kovin ylpeä.
Minä paistoin kalan ja valmistin salaatin, sillä sitä se mies päivältään toivoi - salaattia.
Esikoinen piirsi, piirsi ja piirsi.

Mies leipoi karjalanpiirakoita ja oli niistä kovin ylpeä.

Aika paljon hyvää ruokaa, käynti elokuvissa ja yksi pitkän kaavan Alias-peli.
Tuntui sunnuntailta.

Lapsuuden isäinpäivistä muistan mumman leipomat täytekakut. Niissä oli aina vihreitä rypäleenpuoliskoja ja ananasta koristeena.

Rakkaita ajatuksia omalle isälleni ja paapoille Pohjantähden taa.

Poloista

Kuinka voikin olla näin kylmä.
Olen nukkunut viime yönä 9 ja puoli tuntia ja se on paljon minulle.
Nyt olen kuumeessa, palelen väärinpäin olevassa villatakissa ja toivon, että joku olisi keittämässä minulle teetä. Polo!

Maanantaina ostin kaksi kerää villalankaa.
"Ethän sä ikinä kudo mitään?", sanoi mies.
"En niin, mutta nytpä ajattelin kutoa.", vastasin.
Tiedä, mitä siitä syntyy... Huiviin pyrin, mutta voi tulla pannulappu.
Silmukoiden luominenkin pitää tarkistaa ala-asteen kässäkirjasta. Nolo!

Huomenna saatte tänne kuvan kudelmastani. Nyt menen takaisin petiin.

Päivän ilta

Tänään tuli päivä. Aurinko näkyi pienen hetken naapuritalon takaa.
Eilen oli niin harmaata, että aamuhämärää ja iltahämärää ei voinut erottaa toisistaan.

Minua ihan oikeasti ärsyttää se, että Suomessa sekoitetaan Halloween ja pyhäinpäivä keskenään.
Olen konservatiivi, en kovin harras, mutta vähän liian monta läheistä ihmistä menettäneenä en välitä karnevaalimeiningistä pyhäinpäivänä.

Halloween on ihan ok, jos sitä vietetään lokakuun viimeisenä päivänä. Tyttäret ovat menneellä viikolla lähteneet Halloween-aiheisille syntymäpäiville pirunsarvet päässään ja hauskaa on ollut.
Minä piirsin yhtenä iltana mandariineille kurpitsa-silmät ja -suun. Voi, mikä suosio, kunnes mandariineja kuoriessa tuo permanent-tussi tarttui käsiin ja pöytään.

Hyvää, rauhallista viikonloppua, mitä ikinä teetkin.

Tänään ei tuullut ollenkaan. Se tuntui kummalliselta.