Ja sitten kesä vaihtuu heinäksi

Perjantaipullo

Ostin eilen Ikeasta pullollisen raparperimehutiivistettä. Se maistuu ihan aidolta! Niin, olen kaiketi hehkuttanut täälläkin rakkauttani raparperiin.

Ruotsalaisilla on taito valmistaa herkkuja kotomaan aineksista. Täällä tuntuu olevan sitä hienompaa, mitä kauempaa ruoka-aineet on kiikutettu. Mustikka on superia, mutta kaikki juovat appelsiinimehua.

Mummulassa otetaankin sitten Mehu-Maija kaapista ja keitetään pakastin täyteen rapsumehua!
Ja hampaat kiittävät!

Skål!

Ajatuskatko

Järvi, joka on lämmin.
Vesi, joka kantaa kantavankin.
Souturetki, jonka aikana aurinko laskee.
Aika kaksistaan, kun kolme on mummulassa ja yksi vielä antaa odottaa.
Ne kolme ovat nähneet kuolleen käärmeen ja onkineet kolme suurta haukea ja yhden ahvenen,
kuulostavat onnellisilta.

Selkä on väsynyt. Sille riittäisi 40 viikkoa ja kolme päivää.
Yöllä nukuin märän harson alla. Nyt meillä on kehräävä tuuletin, hrrrr, hrrrr.
Helle hellii muita.

Ruokaan menee vähän rahaa, kun ollaan kaksistaan. Leipä homehtuu kaapissa.
Munakoiso, katkaravut, mausteet, pistaasijäätelö - aikuisten ruokaa.

Juhannus kotona

Koti on siivottu ja maljakoissa on niittykukkia, joita kerättiin tyttöjen ja äitini kanssa pienellä kävelyllä. Polulta löytyi myös aurinko ja lämpö, jotka otettiin mukaan.

Voi, kunpa muistaisin vielä paremmin luonnonkukkien nimet ja voisin ne lapsille opettaa.

Välipalaksi olemme syöneet raparperipaistosta ja kanelipullia. Illalliseksi salaattia pekonilla ja paahdetuilla perunoilla, jälkkäriksi mumman kropsua viime kesän mansikoilla.

Muu porukka on myös pulikoinut lähijärvessä. Minulle ei mahdu uimapuku. Hyvä, että varpaat juuri ja juuri näkyvät vatsakummun takaa, kun vähän päätä kurkotan. Rannalla oli taas kavereitakin, joilla oli mukanaan vesipyssyt. Loistavat räiskinnät ja nauravat lapset, hih, nautin sivusta seuraajana.

Huomenna leppoisuus jatkuu ja saamme hiukan lisää tärkeitä vieraita.

Oikein kaunista ja suloista suven juhlaa kaikille!

Tässä istun

Söin juuri kaksi kulhollista saksanpähkinäjäätelöä.
Mahassani pieni tyyppi heittelee kuperkeikkoja sokerionnessa. Se on nyt oikeinpäin, mutta ei vielä syntymään aikomassa. Isot sisaret laskevat päiviä ja odottavat ja jännittävät. Onneksi lähellä asuvat ystävämme ovat lupautuneet ottamaan isommat hoteisiinsa, kun lähdön hetki koittaa. Yksi vahtii puhelintaan päivisin, toinen yöaikaan. Kiitos N ja M!

Keskimmäinen sanoi tänään: "Joku, joka ei oikein välitä liikkumisesta tykkäisi varmaan tuollaisesta raskaana olevasta äidistä, kun sen kanssa mennään vaan autolla joka paikkaan."
Totta, kävely ei nyt tunnu ihan lempipuuhalta. Harmittaa kyllä autonkäyttö, mutta asumme mäellä, jonne on joka suunnasta tultaessa ylämäki. Puuh, lääh!

Tänään autoilimme Crocs-varastomyyjäisiin ja sieltä kotiin kolmen kenkäparin kanssa. Perheen naisväki on kengitetty ja tyytyväinen. 35 euroa koko satsi!

Tuuletusikkuna on auki tässä vieressäni. Sade kohisee asfaltille ja ropinan seasta kuului reipas korkokenkien kopina. Se ei ole minun ominaisääneni, vaikka kaunis äänipari onkin.
Lyllerrän mieluummin äänettömästi kumipohjaisilla kengillä.

Museoraitilla

Tänään teimme äkkilähdön parinkymmenen minuutin raivokkaan autonavainetsinnän jälkeen Kuokkalan museoraitille Lempäälään. Siellä oli vallaton sepän kisälli karkuteillä, vältteli kouluunmenoa ja lasten tehtäväksi jäi pienen kisan avulla osoittaa koulunkäynnin tarpeellisuus.

Lapset voittivat kisällin ja saivat palkinnoksi tikkunekut. Minä nautin vanhasta miljööstä.

Taas kerran on todettava, ettei aina ole pakko lähteä etsimään elämyksiä huvipuistoista tai toisesta maasta. Joskus ihan naapurikunta tarjoaa koettavaa ja vielä pikkurahalla.

Viimeisen kuvan ärhäkänpunainen kaunokaispenkki oli Hakkarin kartanon pihassa.

Haihtui helle

ja heti oli olo vähän energisempi. Jynssäsimme soutuveneen puhtaaksi, soutelimme kera valikoiman erilaisia lokkeja, näimme vanhan, tutun kuikkapariskunnan, söimme veneessä pullaa. Nautimme rannalla lasten touhuista. Tuttujakin rannalla oli kajakkeineen ja tyttärineen. Miehet saivat kalajuttunsa hoidettua ja lapset tekivät sillä välin hiekkalinnan ja kanavia rannalle sekä uivat huulensa sinisiksi. Hyvä sunnuntai.

Lauantaikin oli lempeä. Olimme rakkailla ystävillä juhlimassa 4-vuotiasta, kiitos vain ihanista herkuista! Illalla lähdimme kaupunkiin yökirppikselle ja riekutimme lapset leikkipuistossa vielä yhdeksän jälkeen illalla. Istuin puistonpenkillä ukkokullan kainalossa ja mietin, että onnea on se, että minnekään ei ole kiire. Kirpputoriltakin löysimme paljon vaatetta vauvalle ja pikkumiehen koulupäiviin.

Lomattelua

Kyllä on kesä kaunis, joskaan en voi viimeisilläni sanoa nauttivani tästä helteestä. On kuitenkin kiva kaivaa kaapista tytöille hellemekkoja ja pojalle shortseja, jotka viime kesänä jäivät tarpeettomiksi. Luonto on yltäkylläinen; tuoksuva, äänekäs ja vehreä.

Sunnuntaina teimme retken Näsinkalliolle ja Näsilinnaan, jossa oli taidenäyttely. Voi, sitä kaunista rakennusta! Hieno ympäristö hienoille töille. Luulin palatsin olevan huonommassakin kunnossa ja tulin oikeastaan entistä harmistuneemmaksi palatsin vuosien käyttämättömänä olosta. Piakkoin palatsi remontoidaan ravintolaksi, joten oli hienoa nähdä se alkuperäisessä asussaan.

Kesän onnenhetkiä oli se eväsretki Näsinpuistossa, vaahterapuun varjossa. Lastenhoito on kyllä helppoa, kun laittaa viltin nurmikolle, asettaa voileivät lasten käteen, kaataa mehua mukiin ja avaa Pringles-purkin. Ympärillä hortoilevat koppakuoriaiset ja muurahaiset hoitavat lopun viriketoiminnan. Vielä, kun yksi lapsista löytää pusikosta krokettipallon, niin päivä on täydellinen. Hetken päästä kuuluukin tapella pallonvieritysvuorosta, jotta arki ei unohtuisi.

Tänään ja huomenna vähän kyläilyä, kavereita ja herkkuja!