L epo
O ma perhe
M atka muualle
A amukiireettömyys

U
U
H
,

I
H
A
N
A
A
!

11

Tänään on pitkätukkatyttöni pitkine koipineen ja haaveineen 11-vuotias.
Tyttö sai korviinsa reiät ja kultaiset pallot sekä kimpun oransseja neilikoita.

Kaverit - pitkäjalkaisia nekin, olivat mukana elokuvasynttäreillä.
Katsottiin Yö museossa, syötiin mutakakkua, karamelleja, nakkikääröjä ja popcorneja.
Vieraat saivat piirtää päivänsankarille muiston tyynynliinaan.
Kukaan ei kaivannut enää ongintaa, ei tuolileikkiä.
Vieraita ei ollut yhtätoista, vain jokunen tärkein.
Synttäreillä ei kiljuttu, juteltiin kyllä.
Missä vaiheessa näistä tytöistä on tullut noin isoja?

Onnea esikoiseni!

Hyvää ystävänpäivän iltaa!

Hyvä on hiihtäjän...

Esikoistyttäreni ottaa ilmaa siipiensä alle. Se kävelee ystävänsä kanssa kiertelemään Ikean huonekaluosastolle ja on makutuomarina vaatekaupoissa, osaa sanoa ravintolassa, että hampurilaisessa saisi olla vain ketsuppia ja majoneesia.
Olen ylpeä. Näin on tarkoitettukin. Tyttö täyttää ensi viikolla 11 vuotta.

Minä puolestani olen ajatellut omaa äitiäni ja lapsuuden Lapin reissuja. Niihin liittyvät varmasti ne onnellisimmat muistot. Hiihdin aikuisten perässä kymmeniä kilometrejä, äiti kannusti jaksamaan, kaiveli taskuistaan suklaarusinoita ja sanoi: "Ison ylämäen jälkeen tulee aina pitkä liuku ja saa huilata."

Esikoisen kanssa tänään hiihdellessäni kerroin, miten Lapissa hiihdimme umpihankia pitkin tunturien huipuille ja laskimme sitten puiden lomitse alas. Välillä joku humpsahti hankeen ja muut saivat nauraa. Sain kasvaa ihanien, huumorintajuisten aikuisten seurassa. Kiitos äiti ja kummit. Kiitos isä ja eno siellä jossain.

Olemme tosiaan hiihdelleet omankin perheen kanssa eilen ja tänään. Ihan pikkuisen lenkin, sen verran, että lapset ovat jaksaneet pysyä hyväntuulisina ja omat posket ovat punoittaneet loppupäivän.
Eilen metsässä visersivät linnut. Tänään satoi suut ja silmät täyteen lunta. Pikkumies laski sitä suurinta mäkeä ja lauloi: "Poika on tullut kotiin."

PS Olen tainnut menettää luottamukseni talitintteihin.

Paluu eiliseen

Vielä vähän siitä eilisestä retkestä. Vammala tai siis Sastamala on suloinen pieni kaupunki. Pääkadun varrella on pieniä putiikkeja ja tunnelma on jotenkin sellainen vanhanaikainen. Raitilla saattaisi hyvinkin tulla vastaan se pikkuinen Lotta.
Herra Hakkaraisen taloa vastapäätä on hieno Säästöpankin talo, josta en tajunnut ottaa kuvaa. Lähistöllä on myös lähetyskirpputori, josta löysin vähän tuliaisia.

Kauniit snapsilasit sain eurolla, kulhon kannen viidelläkymmenellä sentillä.
Pyymäen Leipomosta ostimme kotiin porkkanaleivän, joka on jo syöty aamupalaksi.

Nyt syömme piimäkakkua ja toivottelemme hyvää yötä ja huomenta, uuteen viikkoon...

Herra Hakkaraisen talolla

Meidän piti mennä Sastamalaan retkelle jo syyslomalla, mutta silloin sairasteltiin ja nyt olemme sitten vartoneet sopivaa hetkeä.

Tänään oli sopivan joutilas päivä! Matkan varrella poikkesimme Pyymäen leipomossa, jossa on ihanat leivonnaiset ja kodikas, ystävällinen palvelu. Voipulla on keskimmäisen mielestä oivallinen lounas!

Herra Hakkarainen torkkui nojatuolissaan, mutta meidän lapset leikkivät, kolme tuntia yhteen menoon. Talossa voi miekkailla Kuningas Artturin tunnelmissa, leikkiä kauppaa Kinkkeliinin sekatavarakaupassa, piirrellä ja pelätä kaappikellon kummituksia. Viime käynnistämme oli nelisen vuotta ja taas oli talo täynnä katsottavaa. Minä ostelin Ihanien tavaroiden kaupasta tikkareita ja toffeeta, lapsilta salaa.

Täältä lisää tietoa Herra Hakkaraisen talosta.