Lauantai, paras kai

Olipa ihana päivä!

Kävimme Vapriikissa katsomassa Terrakotta-armeijaa ja huh, se oli vaikuttava! Täytyy myöntää, etten tiennyt miten vähän aikaa sitten tuo savinen valtakunta on löytynyt. Sanoin kuvaamattoman valtaisa määrä käsityötä hautaan heitettäväksi. Käsittämätön aarre!

Lapset tykkäävät myös Vapriikin luonnontieteellisestä näyttelystä. Niin minäkin, sillä painoin eläinpuntarissa vain ketun verran. Painoa hiukan lisäsi Valssissa nautittu lounas. Kalakeitto, nam. Tiramisu, nam. Se muuten kävi pähkinäallergikolle, mistä kiitos. Esikoinen on yleensä tottunut jäämään ilman ravintoloiden jälkiruokia.

Auringonlaskun aikaan olimme Luonto-Liiton ulkoilutapahtumassa. Eväät, järvi, taskulampun avulla mustasta järvestä löytyneet kalat, tuli-show. Jäimme tosin kaipaamaan edellisten vuosien lyhtypolkua ja metsän eläinten tehtäviä.

Voin sanoa, että iltapuuron jälkeen ei tarvinnut lapsia houkutella nukkumaan. Zzzzzzzzzzzzzzzzzzz.
Huomenna sunnuntai ja Solsidan!

Lokaako?

Ei, vaan loaton lokakuu.
Aurinko se vain meitä hellii ja lempeä tuuli. Kyllähän tuollainen syyssää ansaitsee tulla kirjoitetuksi.
Joo, no tänään kyllä laitoin saappaat jalkaani ja onneksi laitoin, sillä aamun polulla oli kunnon lätäkkö ja iltapolulla upposin mutaan.

Syksy on kaunis, mutta lyhyt. Tästä hopusta ei vain meinaa tulla loppu. Ei varmaan enää koko loppuelämäni aikana.
On vain uskottava se, että isossa perheessä riittää isosti työtä.
Olen kuitenkin yrittänyt ottaa aamupäivisin hetken itselleni ja vauvalle. Parasta rentoutusta on kävellä vaunujen kanssa metsäpolulle, käydä omassa lähikaupassa ja tavata ne samat ihmiset, jotka ovat näillä kulmilla pyörineet meidän tänne muutostamme saakka. Vanhat naapurit kahdesta eri talosta tulevat kysymään kuulumisia ja postinkantaja moikkaa raitilla. Perhekerhossa lauletaan yhä samoja lauluja, vain äidit ovat nuorentuneet. Meidän lähiömme. Minun kotini.

Olen alkanut pitämään taas kerran viikossa satutuntia lähikirjastossa. Kuulijat ovat 2-4 -vuotiaita eli kovin pieniä. Kuvakirjat ovat siis palanneet pienen tauon jälkeen lukulistalle, mutta kyllä on vaan niiden laadussa suuria eroja. Ajattelin, että voisin täällä blogissani vinkata omia suosikkejani, jos sopii.

Omat tyttäreni lukevat myös mielellään. Isompi Aku Ankkoja, Koululaista ja Lemmikkiä sekä koira-aiheisia romaaneja, Tatu ja Patu -kirjat ovat hänen ehdottomia suosikkejaan. Pienempi lainaa kirjastosta aika ennakkoluulottomasti kansikuvan ja kirjan nimen perusteella lasten ja nuorten romaaneja ja lukee ne hujauksessa. M katselee itsekseen eläinkirjoja sekä Mauri Kunnaksen kirjoja ja kuuntelee mielellään tarinaa kuin tarinaa. Vauva saa kuunnella satutuntikirjojeni lukuharjoitukset.

Tässä vähän kuvia lähinurkilta: