Pieni aika

Oma aikani alkaa klo 23.28. Mitähän kivaa sitä oikein tekisi?

Voisin puhua säästä, että se on ollut aivan ihana ja kesäinen.
Voisin kertoa, että olemme grillanneet ja syöneet jäätelöä pihakeinussa.
Voisin sanoa, että nyt alkoi kolmannella kevätflunssa, kaksi lasta ja kaksi viikkoa ko. tautia takana.
Voisin näyttää teille kuvan keskiviikkoisesta pinaattikeittokaverista, joka nauratti minua ja poikaa.
Voisin myös retostella siivonneeni kaksi keittön laatikkoa, mutta se ei ole paljon se. Siivoan lisää joku päivä ja retostelen vasta sitten.
Voisin kertoa kaipaavani pois muuttanutta yläkerran perhettä. Tämä hiljaisuus on outoa, vähän yksinäistä.
Voisin tämän oman ajan aluksi viedä vauvan omaan sänkyyn jatkamaan unia. Sylissä nukutettava kuopus, lellivauva.

Haukotuttaa.

Hyvää äitienpäivää!

 

Yhtenä äitienpäivänä en vielä ollut äiti.

Yhtenä päivänä minulla oli paljon vähemmän murheita ja vastuuta.

Yhtenä päivänä minulla oli paljon vähemmän rakkautta ja onnea.

 

Tänään olen äiti neljälle, kahdelle tyttärelle ja pojalle.

Tänään minulla on valtava menettämisen pelko.

Tänään pelkään sitä, että katoan, vaikka olen korvaamaton. Ainoa äiti neljälle.

Tänään minulla on valtavasti rakkautta, valtavasti onnea noista neljästä.

 

Tänään sai halauksen pois muuttavalta naapurilta, joka on äiti kuudelle.

 

Halaus sinulle, joka olet äideistä parhain.

Halaus sinulle, jolla on parhain äiti.

Vapputuuli

Munkkeja toinen toisensa perään,
Trivial Pursuitia, haravointia, auton imurointia.

Tänään menimme torille, mutta päädyimmekin museoon, pumpulitehtaalle. Siellä oli rintamerkkipaja ja me aikuisetkin saimme omat hienot merkit ja punaiset ilmapallot.

Pelle väänsi lapsille ilmapalloeläimet, tuuli vei yhden. Tuuli toi pahan mielen ja kylmensi ilmapiirin.