Himmeli

Me Martat askartelimme eilen himmeleitä oljista ja pilleistä. Minä ostin omat, mustat pillini Kädentaidot-messuilta.

Aluksi tuntui siltä, että himmeli jää vain unelmaksi, sillä inhoan mittaamista. Miten voikin olla niin älyttömän hankalaa leikata samanmittaisia pätkiä. Toisen kerran luulin, että askartelu jää kesken, kun piti ottaa ompelulanka käteen ja solmia sitä. Ompelulangan solmiminen on varmasti maailman pahimpia asioita!

Hetken laskelmoinnin ja pujottelun ja solmimisen ja kieputtamisen jälkeen sain ensimmäisen, pienen kappaleen valmiiksi ja rupesi tuntumaan siltä, että himmelistä voisi tullakin jotain. Olen sen verran hidas tekijä, että neliosaisesta himmelistä puolet jäi kotityöksi, mutta sain sen valmiiksi. Minä osasin! Eikä se ollut edes niin kauhean hankalaa.

Tähän himmeliin kului n. 30 mehupilliä, yllättävän paljon mustaa ompelulankaa ja työkaluna käytin pitkää, paksua parsinneulaa.

Syksy rientää

... kohti joulua. Tontut ovat liikkeellä. 

Minä olen töissä taas, ollut jo kolme kuukautta. Pikkumies on reipas päiväkotipoika, muut alati kasvavia koululaisia. Päivät eivät käy pitkäksi, ei. Illat käyvät lyhyiksi ja väsy tulee aikaisin. Keväinen tavaran raivaus keskeytyi kesällä, mutta nyt olen taas jatkanut. Yli 800 pois laitettua. Luulen, että ensi vuodelle riittää vähempikin, mutta saman verran varmasti löytyy, jos intoa riittää.

Esikoinen haluaa huoneestaan uutukaisen ja sieltä on nyt hävitetty lapsuuden askarteluja, leluja, kirjoja, muistojen pölypalleroita. Mummalle ilmoitettiin jo matonkutomistoive. Vanhasta hyllystä otettiin valokuva myynti-ilmoitusta varten. Hyvää tekee moinen siivousintoilu, mielelle ja asunnon ulkoasulle. Hiukan uudistusta janoan koko kotiin. Tänään annoin jo itselleni luvan ostaa kirpputorilta uuden kipon. Arvaatko, minkä värisen?

Tässä tonttu, joka muutti myös kotiimme. Kaveri osoittautui amerikkalaiseksi Knee Hugging Elfiksi. Aika ihana! Hyvää syksyä! Kröhöm, loppusyksyä. Kiva tulla takaisin.