Maailman parasta

Jokainen osaa tehdä maailman parasta... jotakin...

Minä teen ehkä maailman parhaita silakkapihvejä tai siis parempia ei ainakaan vielä ole tullut vastaan. Lomassa on parasta se ettei tarvitse niin kauheasti suunnitella. Voi laittaa ajan kanssa terveellistä, hyvää kotiruokaa tai olla laittamatta ja pyöräilyttää lapset lähimpään Heseen lounaalle.

Silakkapihvit tehdään näin:

Selällään köllöttäville silakkafileille ripotellaan suolaa, tilliä, sitruunapippuria ja Emmentalia. Laitetaan fileet vastakkain, aina yksi jää parittomaksi. Kieritellään pihvit kananmunassa ja ruisjauhoissa ja paistetaan voissa.

Kirpparilta

Löytyipä parilla viime kerralla:

• Pikku Myy sateenvarjoineen puuttui vielä kokoelmastamme ja pääsi heti suosikikseni. Elän jotakin kummallista keltaista vaihetta.
• Finlaysonin pöytäliina on miltei käyttämätön, täydellinen lastenjuhlaväritys.
• Batman-naamari, Keskimmäisen mielestä Pikkumies näyttää hassulta, minusta oikein hienolta. Kääntöviitta on kummitädin käsialaa ja päivittäin käytössä. Kiitos M!
• Pikkumiehen luolamiespuku ei kaipaa esittelyjä, se on oikeasti hassu.

Hyvää syksyä!

Viikonloppuna mummulassa

• koiruuksia ja kissankarvoja
• kaveruksia
• suppilovahveroita, koppa ja kippo toisensa perään
• aurinko
• anopin lihapataa ja nokkoslättyjä
• majan rakennusta
• täyttä elämää
• yksi kuolemantapaus
• autiotalo
• varpuspöllö
• hurjan kaunis, talvea tekevä luonto

Iloisempia sanoja

Anteeksi, että eilen vain urputin. Tänään, epäonnen päivänä on parempi mieli.
Soitin hyvän puhelun, juttelin työkaverin kanssa, sain ihanan harvahammashymyn keskimmäisen luokkakaverilta ja kukkasen pieneltä tytöltä päiväkodin pihassa.

Liivialta sain sanoja, kiitos. Yritän pukea ne nyt - sanoiksi.

Villa kutittaa ja pistelee. Siitä huolimatta kietaisin aamulla kaulaani äidin kutoman, vihreän villahuivin ja hyppäsin villavuorisaappaisiin. Enpä ole palellut.
Nykytaide kutkuttelee mielikuvitustani, oispa kiva mennä taidenäyttelyyn.
Aikana ennen lapsia oli illallisemme usein kreikkalainen salaatti ja se syötiin olohuoneen sohvalla isoista kulhoista.
En ole enää kovin nuori, mutta onneni on viettää päiväni nuorten kanssa.
Täällä kotona on monta kolkkaa, jotka pitäisi kunnostaa sitten, kun on rahaa ja aikaa.

Haluatko sinäkin sanoja? Minä tarjoan.

Uh huh

Vielä kaksi aamuherätystä pimeään aamuun.
Lapset ovat hidastuneet aamutoimissaan, päät eivät nouse ylös tyynyistä ennen kuin olen sanonut liian monta kertaa. Liian monta kertaa, että olisin enää kärsivällinen ja hyväntuulinen.
Kaikkien pitää päästä vessaan yhtä aikaa.
Joka aamu on jonkun toinen hanska tai villasukka tai kynäpenaali hukassa.
Joku haluaakin paahtamatonta leipää heti sen jälkeen, kun olen siivun paahtimeen iskenyt ja nappia painanut.
Unohdan juoda aamuteeni, koska etsin kadonneita ja petaan sänkyjä.
Joku unohtaa pukea välipaidan takkinsa alle.
Joka aamu lähdemme hiukan viime tipassa.
Kengistäni menee vesi sisään.

Tänään oli auton tuulilasi jäässä ja skrapa autotallissa ja autotallin avain sisällä.

Esikoinen murehtii kertotaulujaan, maanosiaan ja enkun sanojaan, niitä jankataan illat. Minä valvon yömyöhään yrittäen saada jotain valmista aikaan ja kiukuttelen sitten väsyneenä. Keskimmäinen kirjoittaa ja lukee koko ajan, kaikkea mahdollista kuitenkaan vielä ihan osaamatta. Pikkumies kiukuttelee syystä, että hampaat eivät heilu. Mies potee flunssan jälkeistä väsymystä.

Vielä kaksi. Enää kaksi. Sitten loma.

Siihen saakka haaveilen näistä:

 

Pipo

Tykkään lastenvaatteista, hyvistä ja hauskan näköisistä. Meillä kierrätetään paljon, vaatetta tulee serkkuloista, serkkulan serkkulasta, ystäväperheiltä, kirppareilta ja huuto.netistä. Vaatetta myös lähtee ystäville, kirpparille ja huutikseen. Ainoastaan esikoisen kohdalla joudun kiristelemään hampaitani ja etsimään kivoja vaatteita enimmäkseen kaupoista. Harvoin löydän.

Nyt pipoon. Keskimmäinen tarvitsi uuden ja lämpimän mössykän. Tämä ei sitten suinkaan ole mainos vaan hatunnosto Geggamojalle, joka on kekannut päähänsopivimman pipon ikinä. Pipot ovat tukevaa, mutta pehmeää, kaksinkertaista trikoota ja malliltaan töttöröö. Ne näyttävät hauskalta päässä ja suojaavat korvia sekä pysyvät kuosissaan pesun jälkeen. Näistä on tarjolla aina oikea väri ja tasaista raitaa. Esikoinen päätyi puna-harmaaraitaiseen. Tahtoo samanlaisen, musta-harmaana!

Juu, juu, tällaisen varmasti ompelisi itsekin, jos osaisi. Mä en osaa.

Makeita rakeita

Olen tuntenut vähän huonoa omaatuntoa tämän päiväisestä ulkoilumattomuudesta.
Aurinko on paistanut kauniisti ja kutsuvasti, mutta aina ei jaksa.

Kävimme sentään uimahallissa. Ai, ai saunan lämpöä ja yhdessäoloa. Mikä siinäkin on, että uimahalliin lähteminen ottaa aina niin koville, vaikka siellä on oikeasti kivaa ja olo on jälkeenpäin tyytyväinen ja rentoutunut?

Lopun päivää ollaankin sitten leivottu, ensin aamulla teeleipiä ja iltapäivällä korvapuusteja. Keskimmäinen on jo aika kätevä pikku paakari! Pikkumies on selvästi kasvanut kesän aikana, koska essu näyttää kutistuneen. Minullapa onkin huuto.netissä essukontakti. Sinne siis taas valitsemaan parasta kuosia...

Pullien noustessa alkoi sataa vettä ja heti perään rakeita. Koiranilma vapautti minut ulkoiluvelvotteista. Pikkumieskin sanoi: "Nyt on helpompi keskittyä leipomiseen."

Soitin äitilleni siinä pullien paistamisen lomassa ja yhtäkkiä tuli harmitus siitä, että hän on niin kaukana ettei voi piipahtaa nisukahville.