Sinisiä lemmikkimeriä ja valkoisia voikukkahaituvaisia

Juhannuksen kuvitusta

Pysähdyimme mennen tullen mummulan matkalla Virtain perinnekylässä, josta on kanakuva. Anopin triljoonat lemmikit kukkivat yltiösinisinä. Koko perhe on nyt lomalla ja meillä ole lomasuunnitelman poikastakaan. Saas nähdä...

Juhannus eli kesäyön unelma

Olisipa mökki ja siellä nojatuoli. Nojatuolin vieressä pieni pöytä, jossa pitsiliina ja maljakko, jossa lemmikkejä. Maljakon vieressä kirja, teemuki, lautasella raparperipaistosta ja pussi Fisherman´s Friendsejä yskään, joka olisikin jo voiton puolella. Nojatuolista voisi katsella ikkunasta näkyvää peltoa, jossa olisi lisää lemmikkejä, voikukkia ja saunakukkia. Mökin pihassa olisi omenapuu jo kukintonsa lopettanut ja ruoho olisi leikattu keskikesän juhlaa varten. Lapsilla olisi krokettirata valmiina.

Pienestä keittiöstä kuuluisi puuhellan rätinä ja kattilassa kiehuisi uudet perunat, vaikka sitten ruotsalaiset. Pienin nukkuisi päiväuntaan mökkisängyssä ja isommat kävelisivät hiekkatien reunassa keräämässä seitsemää kukkaa. Saunalta tulisi saunatulen tuoksu, sellainen koivuinen ja mäntysuopainen -raikas. Rappusilla olisi puhtaat pyyheliinat pinossa odottamassa iltaa.

Rannasta kuuluisi airojen kitinä, kun mies lähtisi katiskaa laskemaan.

Se olisi unelmaa, se. Nyt on vain yskä ja pussi kalastajan ystäviä, mukissa teetä.

Kesäinen kuvakin on lavastettu, mutta ihan oikeasti toivotan hyvää juhannusta!

Ikkunoita menneeseen aikaan

Amurin työläismuseokortteli on yksi Tampereen ihastuttavimmista paikoista. Kortteli vietti 40-vuotisjuhliaan ja mehän lähdimme lasten kanssa sinne viettämään lomapäivää. Pannupullaakin sai ja viinimarjamehua.

Pienissä, yksinkertaisissa tiloissa sitä on ennen eletty, mutta kenelläkään ei ole ollut riesaa turhuudesta, kaatopaikat eivät ole täyttyneet romusta. On ollut vain se, mitä oikeasti tarvitaan ja perhe siinä lähellä.

Rakastan noita ikkunoita ja pöytiä asetelmineen. Mökkikuume hipusi taas korkealle. Huoh.

Kesän makua

Raparperihampaan kolotus loppui. 

Koulukin loppuu ihan justiin!

Ja se viikko neurologisella osastolla pikku-ukon kanssa. Paljon tutkittiin ja paljon puhuttiin tulevasta. Hyvä viikko, hyvin raskas viikko. Toiveikas viikko.

Lääkärimme sanoi näin:

"E. ei tule kulkemaan samanlaisia polkuja kuin isot sisarensa, mutta ei sekään tie huono ole. 

Erityislapset ovat rikkaus."

Korttiaskartelua

Sain tehtäväkseni vetää marttaryhmässäni korttiaskarteluillan ja aineksina käytimme 100% kierrätettyä materiaalia. Tälläisiä tein sekä illassa että etukäteen malliksi. Terapeuttista, suosittelen!

Iloista vappua!

Ota munkki, tai kaksi!

Mä haluaisin...

... mennä Tanskaan ja Portugaliin ja Islantiin ja Tukholmaan ja Saarenmaalle ja Ahvenanmaalle.

Tänään piti pikkumiehen kanssa mennä sairaalaan magneettitutkimukseen, mutta sekin siirrettiin vappuaattoon, kun nuha valuu tutkittavan nenästä. Jännitys jatkuu, vaikka en oikein tiedä edes, mitä jännittää.
Kehitys junnaa edelleen. Poika ei kävele, ei puhu, mutta ruokaa se osaa syödä, ihan itse.

Lauantaina menen ystäväni kanssa Hämeenlinnaan ja se on fantastista, hillittömän hienoa, sanoisinko. Jeeeee!

Maljakossa ovat kukkineet nämä pääsiäisenä varastetut omenapuun oksat. Niin kauniit! Ne menevät pian biojätteeseen.