Paluu

 

Hei,

olen ajatellut palata. On kaikenlaista asiaa ja kamerakin eksyy käteeni. Olen ajatellut tätä jo tovin, mutta on ollut kaikenlaista. Kaikenlaista sellaista, mikä vie voimia ja aikaa ja vie luovuuden ja inspiraation ja minut - minulta. Sanoin oppilaalle eilen, että vaikeiden asioiden kirjoittaminen helpottaa ja tekee hyvää, vaikka tekeekin pahaa. Kai minun on tehtävä, kuten opetan.

Löysin vähän aikaa sitten Instagramin ilot, mutta vanhanaikaista puhelintani ei sitten se hullutus pitempään viehättänytkään, joten palataan varmaan kanavaan. Bloggaako kukaan enää?

Ihanaa, jos tulet mukaani. On ollut ikävä.

Iloista joulua!

Jokaisena jouluna on oltava samanlaista.

Joka joulu täytyy syödä riisipuuroa,

joka joulu täytyy mennä saunaan,

joka joulu täytyy katsoa lastenohjelmia...

Perinteet on luotu, joulun puitteet on rakennettu ja koti siivottu.

Nauti omasta joulustasi, olkoon se sitten vaikka ihan erilainen joka vuosi.

Runoa lykkää

Sain ystävältäni pussillisen jääkaappisanoja. Olen aivan tohkeissani ja koukussa. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Terveisiä keittiön seinältä

Ei mulla sitten muuta. Hyvää viikonloppua! 

Joulun odotus on nyt ajankohtainen juttu

Joulukuvakalenteria voit seurata nukkekotiblogistani eli täältä.

Himmeli

Me Martat askartelimme eilen himmeleitä oljista ja pilleistä. Minä ostin omat, mustat pillini Kädentaidot-messuilta.

Aluksi tuntui siltä, että himmeli jää vain unelmaksi, sillä inhoan mittaamista. Miten voikin olla niin älyttömän hankalaa leikata samanmittaisia pätkiä. Toisen kerran luulin, että askartelu jää kesken, kun piti ottaa ompelulanka käteen ja solmia sitä. Ompelulangan solmiminen on varmasti maailman pahimpia asioita!

Hetken laskelmoinnin ja pujottelun ja solmimisen ja kieputtamisen jälkeen sain ensimmäisen, pienen kappaleen valmiiksi ja rupesi tuntumaan siltä, että himmelistä voisi tullakin jotain. Olen sen verran hidas tekijä, että neliosaisesta himmelistä puolet jäi kotityöksi, mutta sain sen valmiiksi. Minä osasin! Eikä se ollut edes niin kauhean hankalaa.

Tähän himmeliin kului n. 30 mehupilliä, yllättävän paljon mustaa ompelulankaa ja työkaluna käytin pitkää, paksua parsinneulaa.

Syksy rientää

... kohti joulua. Tontut ovat liikkeellä. 

Minä olen töissä taas, ollut jo kolme kuukautta. Pikkumies on reipas päiväkotipoika, muut alati kasvavia koululaisia. Päivät eivät käy pitkäksi, ei. Illat käyvät lyhyiksi ja väsy tulee aikaisin. Keväinen tavaran raivaus keskeytyi kesällä, mutta nyt olen taas jatkanut. Yli 800 pois laitettua. Luulen, että ensi vuodelle riittää vähempikin, mutta saman verran varmasti löytyy, jos intoa riittää.

Esikoinen haluaa huoneestaan uutukaisen ja sieltä on nyt hävitetty lapsuuden askarteluja, leluja, kirjoja, muistojen pölypalleroita. Mummalle ilmoitettiin jo matonkutomistoive. Vanhasta hyllystä otettiin valokuva myynti-ilmoitusta varten. Hyvää tekee moinen siivousintoilu, mielelle ja asunnon ulkoasulle. Hiukan uudistusta janoan koko kotiin. Tänään annoin jo itselleni luvan ostaa kirpputorilta uuden kipon. Arvaatko, minkä värisen?

Tässä tonttu, joka muutti myös kotiimme. Kaveri osoittautui amerikkalaiseksi Knee Hugging Elfiksi. Aika ihana! Hyvää syksyä! Kröhöm, loppusyksyä. Kiva tulla takaisin.