lauantai 30. heinäkuuta 2011

Vihreä










Kaipaako tämä jotain lisäselvitystä? Vihreä on lempivärini, on aina ollut. Kesän väri.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Mennäänkö tänään uimaan?

                                                   

 

Lapset ovat olleet vedessä suuren osan lomasta. Ja se näkyy.

Alkukesästä mietimme, että keskimmäinen ilmoitetaan talven tullen uimakouluun. Enää ei tarvitse. Sehän osaa uida ja sukeltaa.

Esikoinen on saanut lisää rohkeutta liottuaan alkukesän Portugalin tädin uima-altaassa. Kuperkeikka ja käsillä seisonta vedessä ovat uusia taitoja.

Tuo pikkumies polskuttelee kellukkeillaan ja leikkii pientä ankanpoikaa. Vielä yksi tällainen kesä ja sekin osaa uida.

Allas, lampi, järvi tai meri. Ei sen väliä, kunhan uikkarit on mukana!

torstai 28. heinäkuuta 2011

Uusi vanha tuoli

Meillä on puutarhurin unelmia keittiön ikkunassa.

Meillä on myös joskus kirpputorilta vitosella löytynyt tuoli, jolla pikkumies ruokailee. Vanha omistaja on "verhoillut" tuolin oranssi-punaisella kukkakankaalla, joka käyttäjänsä ruokailutavoista johtuen on jatkuvasti pesua vailla.

Nyt reippauksissani irrotin kankaan pesuun, alta paljastui kammottava, läikikäs, likaisen oranssi kangas! Kaapissa oli pätkä verhosta ylijäänyttä kangasta ja "klipklip", sanoi sakset. Nyt myös tuoli on puutarhurin unelma! Jonain vieläkin reippaampana hetkenä opettelen käyttämään ompelukonettani ja ompelen kankaan reunat kestämään pesua.

Mitäs muita hienoja kangaspalasia kaapista löytyy?



keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Löytöjä ruukkikylästä

Kiersin muutaman kirpputorin reissullani ja näitä löysin.

Kauriinpää päätynee vessan seinälle korutelineeksi, jos se miehenkin mielestä on loistoajatus. Oikeasti olen aivan haksahtanut tuohon muovikapistukseen!

Lyhdyssä miellyttää pyöreys, jostakin niin kovin tuttu muoto, hmm.

Tarjotin on, no ihana, koska se on vanha ja vihreä ja siinä on kaloja.

Lapset saivat puisen, koottavan linnan (täydellinen Playmobil-ukoille ja muovieläimille) ja pikkumies pehmohummerin. Löytämäni farkkuinen laukku sopi täydellisesti kummitytön olalle.





Parasta kirppareilla oli se harvinainen ja rakas seura!

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Kesäillat

Näiden iltojen soisi jatkuvan. Viisaat perheenäidit menevät nukkumaan ajoissa jaksaakseen herätä lasten kanssa samaan tahtiin. Minä yritän venyttää kesää menemällä nukkumaan vasta, kun silmät eivät pysy auki ilman peukalo-etusormi -otetta.

Tällä hetkellä olen paikassa, jossa sirkat soittavat ja tuvan terassilla voi kohdata jättiläishepokatin tai kauneimmista kauneimman yöperhosen. Suuri ja kauhistuttava hämähäkki on niin korkealla katon rajassa, että tarvitsisin jakkaran sen kuvaamiseen. En halua rikkoa hiljaisuutta ja hämis saa luvan jatkaa saalistustaan ihan rauhassa.

Taivaalla on puolikas kuuta ja tähdet. Ympärillä pimeys ja uskomaton lämpö.

Hyvää yötä. Tule hitaasti maleksien uusi päivä.




lauantai 16. heinäkuuta 2011

Sininen

Tykkään väreistä ja tarvitsen väriä. En voisi koskaan elää keskellä vitivalkoista. Ilman sinistä pärjään kuitenkin vallan hyvin. Äitini on jo opettanut minulle, että sininen ei ole hieno väri. Selvä.

Sininen, ei hyvä. Paitsi farkuissa, sillä osaan käyttää ainoastaan sinisiä farkkuja. Pikkumiestä en voisi näin kesäaikaan kuvitellakaan ilman farkunsinistä lippistään. Ei se itsekään voi. Esikoiselle olen myös hankkinut pari sinistä kesämekkoa (sain halvalla). Keskinappisilmää loppuvaiheessa odottaessani voin aivan fyysisesti pahoin nähdessäni jotain sinistä.

Käynti mumman ja paapan nyt jo hiljenneessä tuvassa kuitenkin osoittaa vahvasti, että suvussani on joskus ollut sinisestä tykkäävä. Muistan vielä jonkun, kai se sitten mumma oli, sanoneen: "Lemmikinsininen on komia väri.".







Karkkipäivä

Joku on sanonut, että on syytä olla hiukan huolissaan, jos lapsi rivittää. Meillä on joka lauantai kolme rivittävää lasta. Ensin jonotetaan kaupan kassalla ja sitten mennään kotiin, jaetaan karkit ja rivitys ja järjestäminen alkaa. Eihän karamelleja nyt ihan missä tahansa järjestyksessä voi syödä! Tänään oli listalla autokarkkeja ja niillä myös ajeltiin pitkin pöytää ja törmäiltiin vesilaseihin ennen syömistä. Minä hotkaisin suklaapatukkani aivan epäjärjestyksessä, mutta eihän yhdestä riviä tai jonoa saisikaan.







perjantai 15. heinäkuuta 2011

Musta kana ja se valkoinen kana...


Ja mustavalkoinen kana, kirjava kukko, aasi, possu, poni, hevonen, lammas, kani, kalkkuna, vuohi. Onnellisen oloisia kaikki! Me vieraatkin olimme niin tyytyväisiä, niin tyytyväisiä. Eläimiä sai rapsuttaa ja ruokkia. Me aikuiset nautimme pihapiiristä ja aitan aarteista. Suosittelemme lämpimästi visiittiä tänne.








Vaikeus valita

Vihreästä tulikin musta. Tapettikuviosta pilkkuja. Ovat pyöreitä kuin napit. Näin on rauhallisempaa.

Asiat, jotka pysyvät

Nämä esineet ovat olleet elämässäni aina. Lapsuuden koti kuuluu jo toisille, mutta nämä rakkaat kapineet ovat siellä, missä äitinikin. Unikaveri, se reikäiseksi kulunut ja ihanalta haiseva asuu kanssani.

Mitkähän kodin esineistä mahtavat jäädä meidän lasten mieliin, kun kasvavat aikuisiksi?


                                           
              Minä. Esikoisellamme oli samanlaiset posket.

                                                       
                       Mun kuppi.


        Niin paljon piti syödä, että kuva näkyi eli kaikki.

                            
          Tämän kirjan ansiosta tunnistan aika hyvin lintuja.

                           
           Näitä piti katsella varovasti ja puhtain käsin.


Keltainen herätyskello, jossakin vaiheessa se todettiin rumaksi ja äiti osti uuden, paljon rumemman.

        
      En osta juuri koskaan kotiin greippejä, koska en osaa syödä niitä ilman tätä lusikkaa.

                                        
                Kärsä pystyssä norsu toivottaa onnea.