torstai 30. toukokuuta 2013

Eskarivuoden päätös


Ei huominen kuulu mun ongelmiin
Mä huoli en, vaan tartun hetkiin kii
Vaik tulevaisuus koittaa sekoittaa mun pään
En aio sitä miettii kuitenkaan tänään

Mä elän hetken kerrallaan, huominen saa odottaa,
Ei tulevaa voi ennustaa, huominen saa odottaa,
(Wo-oh)
Huominen saa odottaa

Mul on oma tie, sitä synnyin kulkemaan,
Minne virta vie, sen perillä nähdä saa,
Vaik tulevaisuus koittaa sekoittaa mun pään,
En aio sitä miettii kuitenkaan tänään

Mä elän hetken kerrallaan, huominen saa odottaa,
Ei tulevaa voi ennustaa, huominen saa odottaa,
(Wo-oh)
Huominen saa odottaa
Huominen saa odottaa
(Yeah-eh Wo-uh Yeah)

Mä elän hetken kerrallaan (Yeah) huominen saa odottaa,
Ei tulevaa voi ennustaa (Wo-oh) huominen saa odottaa,
(Wo-oh)
Huominen saa odottaa
(Huominen saa odottaa)

                     - Robin -

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Nappulakenkä ja hiekkahousu

Olemme sisäistäneet uutta sanastoa:
hiekkahousut, säärisuojat, nappulakengät, turffikengät, turnaus, pelipaita, pelisukat, lisenssimaksu...

Kaksi nuorinta aloitti jalkapalloharrastuksen ja heti se vertailu ja paremmuusjärjestys tulivat kuvioihin. Se teki niin monta maalia. Se on huonoin pelaaja. Se ei pääse torstaina peliin.
Urheilu on kovaa, jos sen vakavissaan ottaa.

Toivottavasti pelaajille opetetaan myös toisten kunnioitusta ja joukkuehenkeä.



tiistai 28. toukokuuta 2013

Yllätyskesä

Lemmikit kukkivat,
samoin kielo, tuomi ja metsäorvokki.
Kesä tuli ja yllätti!
 
Pikkumies juhlii torstaina eskarin kevätjuhlaa, tanssii siellä Gangnam Stylen tahdissa.
Keskimmäinen on iltapäiväkerhossa viimeisiä päiviä.
Esikoinen jännittää, kuka juontaa koulun kevätjuhlan.
 
Mitäköhän sitä taas keksisi kiitoslahjoiksi opettajille ja ohjaajille, jotka ovat hyvää huolta jälkikasvusta pitäneet? Kahvilan lahjakortit ovat mielessäni, samoin lasten piirtämät kauppakassit.
hyviä vinkkejä otetaan vastaan.
 
Minä menen nyt ja raaputan raparperipaistoksen loput suoraan vuoasta suuhuni. Koulusta palaavat saattavat kyllä piirakkaa kaivata.
 
 

maanantai 27. toukokuuta 2013

Ei koskaan enää

Tuo isoin leikkisi parhaan kaverinsa kanssa aamusta iltaan, piirtäisi lokin tai puussa roikkuvan laiskiaisen, lukisi sitten Aku Ankkaa tai Lemmikkiä illasta aamuun. Hän söisi jossain välissä katkarapuja ja juustosarvia, joisi päälle kevytmaitoa.

Keskimmäinen ei söisi kyllä rapuja, ei. Hän pistelisi lusikalla hilloa - ihan sama mitä hilloa, lusikalla suoraan purkista, seisoisi vähän päällään, pelaisi poikien kanssa jalkapalloa, kuuntelisi musiikkia, hukkaisi puhelimen laturin ja söisi hiukan lisää hilloa ja ehkä muutaman lätynkin.

Kuopus kaivaisi kaapista muroja ja korppuja, huuhtelisi ne vissyllä kurkusta alas ja ryhtyisi sitten kävelemään isoimman Aku Ankan päältä, tönäisemään käsillä seisovaa keskimmäistä, halaisi äitiä ja isää ja lopulta keskittyisi rakentamaan maitopurkista tai Legoista konetta. Välillä pitäisi toki rutistaa omaa Leijonaa.

Entäs se pienin? Se on vielä niin pieni, ettei sen luonteesta tai mistään muustakaan kukaan mitään tiedä. Kalju-Pietu, Pikku-Plootu, iltatähti, tyttö tai poika. Se syntyy juhannuksen aikoihin. Se on meidän "ei koskaan enää -vauva".

Odotus on ollut väsyttävä. Olen ollut väsynyt syksystä kevääseen, vanhuuden vaivoja kai. Odotus tuntuu kuitenkin hyvältä ja iso maha raskaalta, mutta rakkaalta. Nyt olen äitiyslomalla ja mietin, mitä kaikkea olisi tehtävä, mutta nukun vain. Lämpö vie viimeisetkin voimat.

Pienelle pitää rakentaa pesä. En halua tätä neljättäkään nukuttaa pahvilaatikossa. Jos vauva on uusi, saa kaikki muu olla vanhaa. Kirpputoreilta on keräilty vaatetta ja käytettynä on hankittu vaunut, auton turvakaukalo ja sitteri. Sänky hommattiin uutena, se Ikean halvin, mutta hyväksi koettu. Tänään muistin myös kylpyammeen. Valtavasti roinaa pienelle ihmiselle.

Vielä, kun vauva kääntyisi lähtövalmiuteen. Nyt se istua nököttää mahassani. Murehdututtaa moinen asento. Senkin Kakara ♥





lauantai 25. toukokuuta 2013

Päivä maalla

Eläintenrapsutusterapiaa koko rahalla eli päivä Kiviniityn kotieläinpuistossa.
Tänne ovat lapset taas pyytäneet lumien sulamisesta lähtien.

Kaksi hurjaa: strutsi ja villisika



Kaksi suloista: ylämaankarjaa, äiti ja vauva


Mikropossuvauva Urpokin oli sikaihana! Navetassa otetut kuvat ovat vain sen verran epätarkkoja, että menkääs itse katsomaan possulia Mouhijärvelle. Urpo on asustellut tähän saakka olohuoneessa, mutta tänään se pääsi/joutui navetan karsinaan. Vähän piti mököttää peiton alla, kunnes emäntä toi hyvää ruokaa ja murheet unohtuivat.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Pikkunorsu ja iso norsu

Siitä on kyllä mielestäni vain vähän aikaa, kun leikin kummityttöni kanssa. Leikissä piti olla aina poliisi, joka kompasteli ja kaatuili vähän väliä ja Pikku-A nauraa tirskui.

Nyt tuo tyttö on jo minua pitempi, taitava piirtäjä ja maailmastaan kiinnostunut muusikkomurkku.
Muu perhe lähti toissa perjantaina mummulaan puusavottaan. Minä jäin odottamaan kummityttöä kylään.

Kiersimme kaupungilla kahviloita ja kirppareita, jokusen kaupankin. Ostimme herkkuja ja teimme norsunkokoisia ja ihan pienen pieniä kirppislöytöjä, istuimme torin laidalla jäätelöllä ja odotimme luvattua aurinkoa. A ei ottanut enää Vohvelikahvilasta lasten vohvelia, vaan savulohta. Omenaisen jälkiruoan jaoimme puoliksi, nam.

Tutustuttiin, naurettiin, puhuttiin, nukuttiin. Se oli aivan ihana viikonloppu. Tyttöni mun.



sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Hyvää äitienpäivää!

 
 

 


 
 
Äitienpäivää
puistoissa
palloillen,
nougatia,
vohveleita
ja
patonkia
syöden
ja
jonglööripalloja
askarrellen.
Kaarnaveneet
käpylasteineen
on
lähetetty
Pyhäjärvelle
ja
niiden
mukana
rakkaita
ajatuksia
mummalle
ja
mummulle,
isomummulle
ja
tähtien
mummoille.
 
 
 
 



perjantai 10. toukokuuta 2013

Helaloma

Ei pitänyt mennä, mutta kun halvalla pääsi.
Brucen konsertti Turussa, nääs. Mies hommasi huutiksesta liput ja edullisen, pienen hotellin Naantalista.
Lasten vaari päräytti motskarillaan lastenvahdiksi ja niin me sitten menimme. Auringossa ajellessa huomasimme, että auton ilmastointilaite vaatii huoltoa. Hiki tuli, mutta naamat punaisina päästiin perille eikä se jäähallikaan ihan viileä ollut. Konsertti oli aivan mahtava. Edellisen kerran näimme Brucen nelisen vuotta sitten ja täytyy sanoa, että ikä ei kyllä herraa paina. Erityisesti taidan nauttia Springsteenin keikoilla niistä lukuisista oikeista soittimista.

Yövyimme Hotel Palossa, Naantalissa ja sinne haluan uudelleen. Sinullekin suosittelen. Kotoista, puhdasta, narisevat lautalattiat sekä herkullinen aamupala. Räsymatot kuivuivat mattotelineessä ja pihassa seisoi pörröinen koira.

Oli kyllä aika ylellistä käydä myös kahdestaan Siwassa jätskiostoksilla konsertin jälkeen.