Kirpputoristelua

Apteekkarin pullo ja emalikattila, puoleen hintaan molemmat. Ajattelin oranssikukkaista parvekettani. Tuo oranssi emalipannu on ostokseni siltä ajalta, kun mikään emalinen ei vielä ollut muotia ja noita sai kolmella markalla.

Turkoosi kulho, joka näyttää uima-altaalta. Toisen samanlaisen vein juhannusviemiseksi ystävälleni.

Kulhollinen herneitä tai siis helmet.

Kaupunkiretkiä, osa 3

Odottakaas, nuolen huuleni raparperipaistoksesta ja jäätelöstä.
No niin.

Tänään näytimme kaupunkilaisserkulle Pyynikin. Harvoin tulee omalla porukallakaan kahviossa saati näkötornissa saakka käytyä.

Kuntoilukatos oli kiva.
Maisema oli hieno.
Munkki oli hyvää.
Näkötorni oli jännä.

Kaikesta hauskinta oli kuitenkin se, kun parkkipaikalle lähtiessä tuli vettä kuin aisaa ja minä olin pukenut espadrillokset jalkaani. Niin, kengät, jotka eivät siedä vettä. Laitoin kengät kainalooni ja kipitin paljain jaloin autolle. Serkukset kiljuivat riemusta. Ei jäänyt siirtymisemme keneltäkään huomaamatta.

Sinä kesänä kuovi huusi talon harjalla

28 vuotta sitten oli kova ukonilma. Olin luokkakaverini syntymäpäivillä ja pelkäsin niin, että itketti.

Isä oli muutamaa päivää aikaisemmin lähtenyt takaisin sairaalaan, ei jaksanutkaan viettää juhannusta kotona.

Sen ukkospäivän iltana istuin isän ja äidin sängyllä lukemassa Aku Ankkoja tätini kanssa, kun sairaalasta soitettiin. Isä oli lähtenyt viimeisen kerran.

Kesällä -84 ukkosti usein ja rajusti. Sinä kesänä itkettiin paljon.

Synttäriarvonta!

Hihhei!

Blogini yksivuotispäivä lähestyy. Sen kunniaksi Napittaja arpoo (kuten kaikki kunnon bloggarit) yhden synttäripaketin, joka on jotain mustaa ja vihreää, jotain omin pikku kätösin palloiksi pyöriteltyä. Paketissa on siis kirpparinapeilla höystetty, huovutettu kaulakoru ja sormus, jonka kestävyydestä en lupaa mitään, sillä se on ensimmäinen laatuaan.

Napittajan turinoita seurailee jokunen sukulainen ja ystävä, mutta yllätysosallistujat ja uudet lukijat olisivat kiva yllätys.

Osallistuminen on helppoa! Jätä kommenttilootaan hihkaisu ja jokin tunnistettava nimimerkki. Toivoisin vinkkejä veikeistä vierailukohteista kotimaassa: persoonallisia kahviloita, kirpputoreja, leirintäalueita, luontopolkuja, kuvauksellisia paikkoja jne. Kiitän jo etukäteen.

Kiitän myös siitä, että joku näitä sepustuksia jaksaa lueskella ja kuviani napittaa. Blogi on minulle henkireikä ja muisti, hyvä syy roikottaa kameraa kaulassa vaikka kauppareissulla. Koskaan ei tiedä, mitä kaunista tai kummallista matkan varrella tulee vastaan.

Arvonta suoritetaan iltasella 4.7.2012. Onnea kisaan!

Juhannuspähkinä

Etsi parit. Oikea ratkaisu ja hyvät selitykset sivun alalaidassa.

A 

B

C

D

E

F

G

H

I

J

K

L

A-I = vihreät ja soikeat, toinen on hyvää, toinen ei

B-C = juhannusruusut

D-F = Linnuilla on höyhenet

E-L = Lapset auringossa

G-K = Selkärankaiset, eivät kovin söpöjä kumpikaan

H-J = Koiranputket

Kaunista keskikesän juhlaa!

Ihmisten kodeissa

Tällä viikolla olemme kyläilleet, yksin ja porukalla.

Ensimmäisessä kyläpaikassa on ihana "mökkitunnelma", vaikka ihan oikeasta kodista onkin kyse. Siellä on myös paljon ääntä, lapsia on meillä yhteensä kuusi. Mukaan mahtuu vähän ristiriitojakin, sillä sen verran tutuiksi on vuosien varrella tultu. Pieninkin osaa jo istua rappusilla syömässä pizzaa ja jäätelötuuttia.

Toisessa kyläpaikassa on paljon ruokaa ja paljon ääntä myös. Vertaistaan tukevien ja nauravien naisten sekä pienen, liikuttavan suloisen koiranpennun ääniä. Kodin ikkunoista näkyy järvi.

Kolmannessa kyläpaikassa asuu kummipoikamme perheineen. Siellä on yksi hiljainen koira ja paljon herkkuja, sielläkin. Tässä paikassa ihmettelemme kerran vuodessa toistemme hurjasti kasvaneita lapsia. Onnea vielä T!

Kylässä on kiva käydä. Nytpä ryhdistäydyn kutsumaan vieraita meillekin. Ihmisten seura tekee hyvää. Enkä voi kyllä kieltää etteikö toisten ihmisten kodeista olisi hauskaa ammentaa ideoita myös omaan asumiseen. Ainakin siisteys vaikuttaisi hirrrween kivalta idealta.

Entten tentten

Suokaa anteeksi. Napittajaa ärsytti etusivun pipokuva. En ole varmaan tähänkään huomenna tyytyväinen. Täydellinen kuva hakusissa...

Retkellä kaupungissa, osa 2

Toinen lempipaikkani tässä kaupungissa on Hatanpään Arboretum. Lapsetkin viihtyvät siellä sorsien ja jännien puiden lomassa.

Taas nuo Sarviksen mukit ovat esillä, koska ne sopivat niin täydellisesti mieheni mummun pöytäliinaan. Ikean vanhat muovimukit maistuvat muovilta, Sarvikset eivät. Liina on sopivan ohut retkelle ja retken jälkeen kaunis katsella parvekkeen tuuletuskoukussa.

Tässä näitä lupaamiani selkiä ja jalkoja. Minusta on söpöä, kun nuo asettuvat istumaan aina siten, että pienin on keskellä.

Kesäillat ja ne yöt

Toiset tuhisevat. Minä hiipparoin kamerani kanssa. Ihan hölmöä, sillä kamerat eivät pidä hämärästä.
Parasta kesässä ovat nämä illat tai yöt, kun ei tarvitse murehtia seuraavan aamun heräämistä.

Lähetän sellaisia terveisiä kaikille kukkujille, että hämärässä leivänmurusetkin ovat ihan kauniita. Onko leivänmurunen yhdyssana? LeivänKIN murunen. Ei ole?

Käyn vähän taistelua itseni kanssa siitä laittaisinko lasteni kuvia tänne blogiin. Minusta ne eivät kuulu ulkopuolisille, minun lapseni. Toisaalta olen napannut muutaman niin kauniin kuvan lähipäivinä, että ne ansaitsisivat tulla nähdyiksi.

Juu, tämä oli taas niitä asioita, jotka piti kirjoittaa "ääneen", jotta ymmärrys toimisi. Selkäkuvia saatte nähdä jatkossakin ja käsiä, päälakia, jalkoja...  

Oodi punaiselle talolle

... jossa melkein kaikki sujuu melkein kuin Strömsössä, jossa sininen ja violettikin näyttävät kauniilta ja jossa tutustuin mäkitervakkoon, kukkaan, jota ei näillä leveyksillä tunneta.

Huomaa nuo kälyni asentamat tomaatinkiipeilynarut. Ei Strömsössäkään aina osata noin hyvin. Kauniit ja säntilliset.