Iloista joulua!

Jokaisena jouluna on oltava samanlaista.

Joka joulu täytyy syödä riisipuuroa,

joka joulu täytyy mennä saunaan,

joka joulu täytyy katsoa lastenohjelmia...

Perinteet on luotu, joulun puitteet on rakennettu ja koti siivottu.

Nauti omasta joulustasi, olkoon se sitten vaikka ihan erilainen joka vuosi.

Runoa lykkää

Sain ystävältäni pussillisen jääkaappisanoja. Olen aivan tohkeissani ja koukussa. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Terveisiä keittiön seinältä

Ei mulla sitten muuta. Hyvää viikonloppua! 

Joulun odotus on nyt ajankohtainen juttu

Joulukuvakalenteria voit seurata nukkekotiblogistani eli täältä.

Himmeli

Me Martat askartelimme eilen himmeleitä oljista ja pilleistä. Minä ostin omat, mustat pillini Kädentaidot-messuilta.

Aluksi tuntui siltä, että himmeli jää vain unelmaksi, sillä inhoan mittaamista. Miten voikin olla niin älyttömän hankalaa leikata samanmittaisia pätkiä. Toisen kerran luulin, että askartelu jää kesken, kun piti ottaa ompelulanka käteen ja solmia sitä. Ompelulangan solmiminen on varmasti maailman pahimpia asioita!

Hetken laskelmoinnin ja pujottelun ja solmimisen ja kieputtamisen jälkeen sain ensimmäisen, pienen kappaleen valmiiksi ja rupesi tuntumaan siltä, että himmelistä voisi tullakin jotain. Olen sen verran hidas tekijä, että neliosaisesta himmelistä puolet jäi kotityöksi, mutta sain sen valmiiksi. Minä osasin! Eikä se ollut edes niin kauhean hankalaa.

Tähän himmeliin kului n. 30 mehupilliä, yllättävän paljon mustaa ompelulankaa ja työkaluna käytin pitkää, paksua parsinneulaa.

Syksy rientää

... kohti joulua. Tontut ovat liikkeellä. 

Minä olen töissä taas, ollut jo kolme kuukautta. Pikkumies on reipas päiväkotipoika, muut alati kasvavia koululaisia. Päivät eivät käy pitkäksi, ei. Illat käyvät lyhyiksi ja väsy tulee aikaisin. Keväinen tavaran raivaus keskeytyi kesällä, mutta nyt olen taas jatkanut. Yli 800 pois laitettua. Luulen, että ensi vuodelle riittää vähempikin, mutta saman verran varmasti löytyy, jos intoa riittää.

Esikoinen haluaa huoneestaan uutukaisen ja sieltä on nyt hävitetty lapsuuden askarteluja, leluja, kirjoja, muistojen pölypalleroita. Mummalle ilmoitettiin jo matonkutomistoive. Vanhasta hyllystä otettiin valokuva myynti-ilmoitusta varten. Hyvää tekee moinen siivousintoilu, mielelle ja asunnon ulkoasulle. Hiukan uudistusta janoan koko kotiin. Tänään annoin jo itselleni luvan ostaa kirpputorilta uuden kipon. Arvaatko, minkä värisen?

Tässä tonttu, joka muutti myös kotiimme. Kaveri osoittautui amerikkalaiseksi Knee Hugging Elfiksi. Aika ihana! Hyvää syksyä! Kröhöm, loppusyksyä. Kiva tulla takaisin.

Läpikäyntiä

"Ei voi alittaa
ei ylittää.
Täytyy mennä läpi.
Sen paikan tietää vasta, kun on siellä käynyt ja kun on matkakertomuksen aika.

Sanat eivät riitä,
kuvatkin hiljenevät."

     -Heli Pukki-



Tämän lohdutuksen sain ystävältäni kortissa alkukesällä.
Tämän lohdutuksen jaoin toiselle ystävälleni juuri äsken.

Monet etsivät oikeaa tietä, moni ylittää ja menee läpi, vaikka ei tahtoisikaan eikä jaksaisi.

Kunpa tulisi kesä edes pieneksi hetkeksi, veisi pois harmaat ajatukset.

Pensasaidan raosta pillkahti onni

Tästä pensasaidan raosta kävelin tällä viikolla ensi kerran puutarhaan, joka vei sydämeni.

Se taisi olla myös viimeinen kerta.

Kuopuksella on flunssa, isommat ovat olleet reilun viikon mummulassa. Kaipaan kunnon kesää.

Sinisiä lemmikkimeriä ja valkoisia voikukkahaituvaisia

Juhannuksen kuvitusta

Pysähdyimme mennen tullen mummulan matkalla Virtain perinnekylässä, josta on kanakuva. Anopin triljoonat lemmikit kukkivat yltiösinisinä. Koko perhe on nyt lomalla ja meillä ole lomasuunnitelman poikastakaan. Saas nähdä...

Juhannus eli kesäyön unelma

Olisipa mökki ja siellä nojatuoli. Nojatuolin vieressä pieni pöytä, jossa pitsiliina ja maljakko, jossa lemmikkejä. Maljakon vieressä kirja, teemuki, lautasella raparperipaistosta ja pussi Fisherman´s Friendsejä yskään, joka olisikin jo voiton puolella. Nojatuolista voisi katsella ikkunasta näkyvää peltoa, jossa olisi lisää lemmikkejä, voikukkia ja saunakukkia. Mökin pihassa olisi omenapuu jo kukintonsa lopettanut ja ruoho olisi leikattu keskikesän juhlaa varten. Lapsilla olisi krokettirata valmiina.

Pienestä keittiöstä kuuluisi puuhellan rätinä ja kattilassa kiehuisi uudet perunat, vaikka sitten ruotsalaiset. Pienin nukkuisi päiväuntaan mökkisängyssä ja isommat kävelisivät hiekkatien reunassa keräämässä seitsemää kukkaa. Saunalta tulisi saunatulen tuoksu, sellainen koivuinen ja mäntysuopainen -raikas. Rappusilla olisi puhtaat pyyheliinat pinossa odottamassa iltaa.

Rannasta kuuluisi airojen kitinä, kun mies lähtisi katiskaa laskemaan.

Se olisi unelmaa, se. Nyt on vain yskä ja pussi kalastajan ystäviä, mukissa teetä.

Kesäinen kuvakin on lavastettu, mutta ihan oikeasti toivotan hyvää juhannusta!

Ikkunoita menneeseen aikaan

Amurin työläismuseokortteli on yksi Tampereen ihastuttavimmista paikoista. Kortteli vietti 40-vuotisjuhliaan ja mehän lähdimme lasten kanssa sinne viettämään lomapäivää. Pannupullaakin sai ja viinimarjamehua.

Pienissä, yksinkertaisissa tiloissa sitä on ennen eletty, mutta kenelläkään ei ole ollut riesaa turhuudesta, kaatopaikat eivät ole täyttyneet romusta. On ollut vain se, mitä oikeasti tarvitaan ja perhe siinä lähellä.

Rakastan noita ikkunoita ja pöytiä asetelmineen. Mökkikuume hipusi taas korkealle. Huoh.

Kesän makua

Raparperihampaan kolotus loppui. 

Koulukin loppuu ihan justiin!

Ja se viikko neurologisella osastolla pikku-ukon kanssa. Paljon tutkittiin ja paljon puhuttiin tulevasta. Hyvä viikko, hyvin raskas viikko. Toiveikas viikko.

Lääkärimme sanoi näin:

"E. ei tule kulkemaan samanlaisia polkuja kuin isot sisarensa, mutta ei sekään tie huono ole. 

Erityislapset ovat rikkaus."

Korttiaskartelua

Sain tehtäväkseni vetää marttaryhmässäni korttiaskarteluillan ja aineksina käytimme 100% kierrätettyä materiaalia. Tälläisiä tein sekä illassa että etukäteen malliksi. Terapeuttista, suosittelen!

Iloista vappua!

Ota munkki, tai kaksi!

Mä haluaisin...

... mennä Tanskaan ja Portugaliin ja Islantiin ja Tukholmaan ja Saarenmaalle ja Ahvenanmaalle.

Tänään piti pikkumiehen kanssa mennä sairaalaan magneettitutkimukseen, mutta sekin siirrettiin vappuaattoon, kun nuha valuu tutkittavan nenästä. Jännitys jatkuu, vaikka en oikein tiedä edes, mitä jännittää.
Kehitys junnaa edelleen. Poika ei kävele, ei puhu, mutta ruokaa se osaa syödä, ihan itse.

Lauantaina menen ystäväni kanssa Hämeenlinnaan ja se on fantastista, hillittömän hienoa, sanoisinko. Jeeeee!

Maljakossa ovat kukkineet nämä pääsiäisenä varastetut omenapuun oksat. Niin kauniit! Ne menevät pian biojätteeseen.

Tuliaisia Portugalin huhtikuuhun

Äitini lähti siskon perhettä moikkaamaan pääsiäisen alla.

Minä lähdin kirpputorille sillä ajatuksella, että siskolle löydetään sieltä tuliainen ja heitetään se sitten äidille linja-autoon matkan varrella.

Näitä löysin, ihan viimeisistä pöydistä. Meinasi jo iskeä hermostus. Suomalaista sen olla pitää. Hassu pieni tuliainen ja Aarikan munakupitkin melkein pidin itselläni, kun olivat niin kauniin keltaisia. Arabian Ali-kahvikupin aluselta voi syödä vaikka pullan, siitä siskoni tykkää.

Itse tilasin äidiltä tuomisina portugalilaisia saippuapaloja, ne on usein pakattu hirmuisen kauniisiin retrohtaviin kääreisiin ja tuoksuvat hyvälle. Myös sitruuna siskon pihapuusta tuoksuisi ja maistuisi ihanalta.

Hmmm, pitäisi tehdä simaa...

Hyvää pääsiäistä!

Olkoon se aurinkoinen ja rentouttava ja suklainen, ehkä mämminenkin, jos niin haluat.

Hyvä

Sitä vaan, että viikonloppu oli hyvä. Kirpputorikierrokset olivat hyviä. Mieliala oli hyvä.
Ruoka oli hyvää, lihapullia, kasvissosekeittoa, savulohipastaa, mustikkasuklaata.

Ilma oli aika huono, se puhalsi pakkasta korviin ja sormiin, phui. Silti pyöräilimme ja kävelimme, hyvä.

Kuvassa on jo aiemmin kierrätyskeskuksesta löytynyt maljakko ja kukat, jotka sain jo hiihtolomaviikolla ystävältäni. Aina vain niitä on maljakossa, vaikka osa kimpusta on jo mullaksi muuttumassa.
Eilen menin hakemaan kirpparilta tuliaisia siskon perheelle Portugaliin ja löysinkin jotain pientä ja suomalaista. En voi vielä näyttää löytöjä teille, etteivät paljastu.

Hyvää alkavaa viikkoa, se olisi maaliskuun vimppa!

Aurinkometsä

Retkipäivä. Niin hyvää tekevä.
Näimme koskikaran. Se on yllättävän ketterä ollakseen niin pullea. Kuvaa ette näe, sillä kuvattava oli liian kaukana. Minä pyllähdin liukkaalla polulla, mutta ei tullut kipeää, sillä minäkin olen niin ketterä ja pullea.

Menkää nyt hyvät ihmiset metsään ja rannoille! On siellä niin ihanaa!
Jäälle alkää menkö. Me menimme likellä rantaa, turvallisesti, mutta jää räsähti vaarallisen kuuloisesti alla. Jotkut uskalikot vielä luistelivat ja kelkkailivat kauempana, hyi ja hui.

Remonttikärpänen puraisi tai jopa haukkasi

H. huone oli kauan romuhuone, pyykkihuone, pakastinhuone, vierashuone jne.
Sitten siitä tuli H:n huone, joka edelleen on ollut pakastinhuone, romuhuone ja vierashuone , hiukan pyykkihuonekin.

Nyt mies on pistänyt töpinäksi, purkanut kauhean lattian, irrottanut vanhat tapetit ja maalannut seinät sekä katon valkoisiksi. Minä olen tyhjentänyt alkuperäiset vaatekaapit, että tilalle saadaan uudet siistit, ehkä myös kaappipakastin arkun tilalle viemästä tilaa.

Tuota tavaraa! Sitä on! Pikku hiljaa se tässä kuitenkin vähenee, hyvä niin. Pysykööt yllätysvieraat ja kutsututkin hetken poissa, täällä on hirveä myrsky ja myllerrys, pahvilaatikkovuori.

H. suunnittelee tulevaa huonettaan, jonka myötä myös S:n huone hiukan muuttuu, sillä pikkusisko tahtoo isosiskon pöydän. Ja tuo H:n lipasto muuttaa meidän makkariin. Näin sitä kierrätetään tavaraa, nih.

Huomenna voin laittaa kuvankin, jos en jää jonkun kaatuvan tavarakasan alle jumiin.

PS. Mies korjasi pyykkikoneen, irrotti ja viilasi hiilet ja nyt se taas hurisee hurraataan, kone ja mies.

Avuton nainen

Kyllä sitä aika pieneksi ja avuttomaksi itsensä tuntee, kun pyykkikone hajoaa. Ei ole kuin pari kuukautta, kun myös tiskikone teki tenän. Tiskaaminen kyllä onnistuu, mutta käsipyykki kostealla säällä on aivan kauhistuttava katastrooffi! Vuori kasvaa! Sukat vähenevät, ahdistus valtaa mielen. Iik!

Silti. Asiat ovat loistavasti. Minun ei tarvitse pelätä, kukaan ei kohtele väkivalloin, ei sorra, ei alista, ei loukkaa. Olen lukutaitoinen, kirjoitustaitoinen, vähän laskutaitoinenkin. Minulla on työpaikka, johon palata ja oikeus mielipiteisiin, omaan tyyliin ja kotiin. Sain valita itse oman puolisoni, avioitua aikuisena ja synnyttää lapseni turvallisesti sairaalassa. Sain imettää lapsiani julkisilla paikoilla ja kesällä voin pukeutua toppiin ja hameeseen.

Naiset, voikaa hyvin!

Tiskikuvasta huolimatta uusi kone hyrisee toimivana keittiössä.

Kollaasi

Olen jo tainnut mainitakin (n. tuhat kertaa), että askartelu tuntuu taas vuosien paussin jälkeen mielekkäältä ja terapeuttiselta. Kerran viikossa kokoonnumme nukkekotiharrastajien kanssa askartelemaan taloyhtiön kerhohuoneelle.

Eilen ei minijutut inspiroineet, joten pakkasin mukaani pohjattomasta, ylitse tursuavasta paperilaatikosta muutamia ruskea- ja keltasävyisiä tapetteja sekä kierrätyskeskuksesta löytämäni lintukirjan ja lasten mustavalkoisen, piirroskuvaisen luontokirjan. Nuottikirjan sivukin mukaan tuli.

Leikkasin, liimasin ja asettelin ilman suurempaa näkemystä, huvin vuoksi. Lopputulos on tässä: lempivärejä, lintuja ja sudenkorentoja. Kesää kohti...

203 vähemmän

Hei!

Tämä vuosi on lähtenyt käyntiin vähentämisen ja siivouksen merkeissä. Puhdistavaa!
203 ja risat esinettä on poistunut kiertoradalle enkä juurikaan puhu nyt roskiksesta.

Kirppareilla olen käynyt harvakseltaan, mutta nekin ovat olleet jotenkin tyhjäkätisiä reissuja.
Kierrätyskeskus on ollut suosikki, tavaran vastaanottamisessa. Setä sanoo joka kerta "Kiitos!" ja ottaa sen kassin vastaan mukisematta, hinnoittelee ja asettelee myyntiin.

Ja tällä tavalla jatketaan huhtikuuhun, toukokuuhun, ehkä kesäänkin, jolloin ehkä hiukan lomaillaan.

Suosittelen!

Kuvassa on kirpparilta löytynyt lautanen. En tiedä mihin sarjaan se kuuluu, mutta pidän siitä ja tuosta mansikkahilloleivästä, joka pelasti jonkin iltapäivän makeanhimon.