Talvi tuli

Naapuri laittoi jouluvalot ikkunaansa. Ei haittaa ollenkaan. Ne näyttävät oikeastaan aika hienolta.

Liukurit ja pulkat kaivettiin varastosta. Ne raapiintuivat viikonloppuna kivikossa. Ei haittaa ollenkaan. Se kuulosti oikeastaan aika kivalta. Pitkään aikaan eivät lapset ole ulkoilleet niin paljon. Nyt maassa on vain liukkauslätäköitä.

Viimevuotisissa toppahousuissa on lyhyet lahkeet ja kulahtaneet polvet. Ei haittaa ollenkaan. Saahan kaupasta uusia, saahan?

Parvekekukat jäätyivät, kuolla kupsahtivat yhdessä yössä. Nyt nekin on heitetty pois. Lähikaupasta ilmaiseksi saatu pelargonia kukki puoli vuotta yhteen menoon. R.I.P.

Pihapihlajissamme on pomppinut outoja lintuja, vieraita metsien kätköistä. Taviokuurna kavereineen oli se punapää ja harmaapäätikka, se suuri, seinää kiipeävä vihreäsiipi. Eivät antaneet lupaa kuvaamiseen nuo nälkäiset, ujot linnut. Hungry Birds.

Muuten tänne ei kuulu kummempia ja se on kai hyvä niin. Maito on loppu.

Lomaterveisiä

Loma meni lähinnä lasten niiskutusta kuunnellessa ja yksi pieni, odotettu reissunen jäi tekemättä.

Synnyinpaikkakunnalle, äidin luo kuitenkin lähdimme. Siellä kävelin ja kummastelin, miten metsät olivat hävinneet paikoista, joissa sellaisia ennen oli. Harva autoilija ajoi nopeusrajoitusten mukaan ja naakat tuntuivat vallanneen hiljaisen kaupungin. Lemmikkieläinliike teki loppuaan ja siellä käydessäni imin kaupan omaperäistä tuoksua itseeni. Illalla tajusin, että liikkeen naapurissa aikoinaan ollut lelukauppa tuoksui samalta.

Maa oli kaikkialla märkä. Sinä aamuna, kun ensimmäinen kuura peitti maan, oli niin kiire, että pakkasen kauneus jäi kuvaamatta.

Tuohon pieneen, rakkaaseen kaupunkiin toivon päättäjiä, joilla on viisautta ja silmää kauneudelle sekä rohkeutta vaalia vanhaa ja arvokasta.

Kirjastointoilua

Syyslomalla käväisin äidin kanssa kurkkaamassa Seinäjoen pääkirjastoa, Apilaa.

Aurinko sai kirjaston kupariseinät kiiltämään ja sisältä löytyi kaikkea jännää.
Haluan meillekin tuollaisen kirjaston, houkuttelevan oleskelupaikan.

Lasten osasto oli sisustettu Piilomaan pikku aasi -teeman mukaisesti. Olisin halunnut sukeltaa muiden kaltaisteni kanssa vihreään "pehmometsään", jossa oli koloja ja kuoppia. Sieltä on aivan varmasti vaikeaa saada lapset kotiin.

Pohjakerroksen seinässä olevat lukuluolat olivat kyllä nekin niin kutsuvia. Eikun kirja käteen, kengät pois ja punaiseen koloon lueskelemaan! Aika hyvin kuvastaa tuota luolien nerokkuutta kahden pojan kiljaisut ja ryntäily kolosta toiseen: "Oho, vähä mukavaa!"

Lukusalissa oli myös lyhytjalkaiselle miellyttävät kiikkustuolit ja katonrajassa oleva ikkuna oli kuin taulu. Harmi, kun Seinäjoen kivat kaupat kutsuivat emmekä joutaneet jäädä keinutuoleihin pidemmäksi aikaa kiikuttelemaan.

Hei, mutta pakko sanoa, että hiukan leveämpänä tahi paksumpana tai suuren kirjakassin tai piiiitkän kameraputken tai lapsen kanssa olisi katukerroksen vessaan hankala mahtua. Sen sijaan hyvin ohuena ja kapeana ja ilman kirjakassia ja lasta sekä peruskameran kanssa oli WC-käyntikin ihan ok.

Rakennus on kyllä omiensa parissa, Alvar Aallon kauniiden rakennusten keskellä.
Faniterveiset kirjaston suunnittelijoille! ;)

Sunnuntaikaa

Joskus tuntuu sunnuntai enemmän sunnuntailta ja viikonloppu enemmän viikonlopulta.
Nyt on ollut ilmassa sellaista mukavaa fiilistä.
Johtuneeko tuo hyvä tunne pitkistä yöunista. Heräsin tänään jo ennen muuta perhettä ja luin lehden teekupin kanssa aivan rauhassa. Tohtori Sykerön tunnusmusiikki kruunasi aamun!

Eilen  käväisin kaupungilla ihan yksikseni, ihan muuten vaan. Hullut päivät kiersin kaukaa. Sen sijaan astuin sisään muutamaan pieneen puotiin, joissa en ole aikaisemmin käynyt ja kiersin pari kirppistä, viimeisestä löysin kasan vanhoja pyyhekumeja, joissa on lystikkäitä eläimiä. Kyllä nyt kelpaa tehdä virheitä! Lounaaksi söin seitsemän kappaletta tummasuklaataateleita. Kuusi olisi riittänyt, örp.

Tänään ohjelmassa oli käynti lähistöllä järjestetylle lastentarvikekirpputorille, lasten museopäivä Vapriikissa ja miehen tarjoamat pizzat. Lennossa-näyttely oli aika hauska: esikoinen olisi kuunnellut Juha Vainion Albatrossin uudestaan ja uudestaan, keskimmäinen torkkui linnunpöntössä ja pikkumies ampui vihreitä possuja jättiritsalla (terveisiä vaan M & J, että pikkumies on siinä hommassa aika taitava). Nyt sitten kotosalla istuskelen teekupin ja hedelmä-nougatin kanssa selailemassa kirjoja ja lehtiä.

Ostin muuten tuon paperiaskartelukirjan kirja-alesta, kun kaupassa huomasin etten kykene muistamaan kotiin saakka niitä kaikkia kivoja ideoita. Koti-kirja on kälykullan antama ja löydän siitä jokaisella selailukerralla jotain uutta.

 

On ihanaa olla tekemättä mitään

ja sitten levätä päälle oikein kunnolla.

 

 - Pentti Siimes -

 

Onni vs. epäonni

Meinasin kirjoittaa epäonnistumisen päivästä ja siitä, kuinka kadotin ja löysin ja kadotin ja löysin ja sitten kadotin. Se, että joku nappaa heijastimeni on mitätön ja merkityksetön asia siihen verrattuna mitä tuossa ihan lähistöllä tänään tapahtui.

Seuraavassa onnistunut kävelyretki omien kanssa palsamiviidakon kautta luumupuiden alle, kastanjapuun katveeseen.

PS En suosittele hankkimaan magneettikiinnitteisiä heijastimia, vaikka olisivat kuinka hienoja tahansa. Ne eivät pysy mukana matkassa.

Aurinko paistoi risukasaan

Me kaksi toipilasta lähdimme hankkimaan vähän väriä kasvoille, muuallekin kuin nenän ja silmien alle.

Oli yllättäen niin kirkasta, että lyhtypylväskin oli laittanut aurinkolasit päähänsä.
Haavan oksaan oli joku huonohampainen jättänyt voileipäkeksinsä pehmenemään.
Ihme ja kumma!
Puista pudonneita lehtiä on jo nähty, mutta kyllä nekin niin ihmeellisiä ovat kolmipäiväisen sohvalla köllöttelyn jälkeen.

Mahtaako viikonloppu tuoda talven?

On meillä hauska täti, tuo täti, joka tuli kummikirkkoon, vaikka emme itse sellaista muistaneetkaan olevan.
Setä sitten ilahtui, kun ei tullutkaan kirkkokahveja, vaan pelkät kahvit.
Keskimmäinen oli siis laittanut iltapäiväkerhosta kutsun kummikirkkoon ja minä olin oitis sanonut, että miltei kahdensadan kilometrin päässä asuvat kummit eivät pääse tulemaan.

Sunnuntai-aamusta soi tosiaan puhelin ja sitten saimmekin yllätysvieraita.
Ihanaa ja hauskaa!
Hauskaa ja ihanaa!

Räsymattoja oli kainalossaan tuolla tädillä. Matot tulevat huoneeseen, josta tulee keskimmäisen oma kamari, kunhan sieltä raivataan ensi pois tieltä pyykkitelineet, kirjahyllyt, pakastimet ja kirppiskassit.

Nyt ei raivata mitään. Olen flunssassa. Niiskutan ja syön suklaapikkuleipiä, joita piti tänään tarjota liudalle ystäviä.
Söin myös ison palan porkkanakakkua, jonka ystäväiseni kiikutti teeaikaan ovelle. Kiitos! Herkkua!
Minusta ihania ovat nuo ovista putkahtelevat ihmiset. Ilman teitä olisi elämä aika tyhjä suklaarasia.

Kuvassa piirakan alla on lautanen, jonka löysin aikoja sitten kirpputorilta. Lautasen aiheena on alkujaan 60-luvulta lähtöisin oleva animaatio The Magic Roundabout.

Kirppuoravallekin tuli pikkumiehen toimesta vieras. Taitaa uudella ystävällä olla jo talviturkki yllään.

Vetehiset

Pohjanmaalla sataa.
Pirkanmaalla sataa.
Ja tuulee.

Vetisiä asioita täällä muutenkin on puuhailtu, mopattu lattioita ja niistetty nenää ja niin pois päin.

Akvaarioliikkeestä haimme monnivauvoille "leikkikehän", etteivät joutuisi isojen hampaisiin.
Siellä liikkeessä Sulo Vilen minussa heräsi. Tarjouksessa oli juovaokamonni, jota olen vuosia sillä silmällä katsellut. Se laitettiin pussiin. Neljä suurta ahventakin laitettiin pussiin. Niin siinä taas kävi, että ne värikkäät kalat, jotka allastani kaunistaisivat jäivät muille harrastajille. Minä tykkään vähän rumista, rusehtavista, pitkäikäisistä ja vähän mököttävistä kaloista.

Saanko esitellä Mollin! Se otti oitis kodikseen salaojaputken eikä koskenutkaan katkarapupelletteihin, jotka kauppiaan mukaan ovat sen lempiruokaa.

Kyllä me ulkoilimmekin, lehtisateessa.

Haisee pullalta

Laitoinpa minäkin korteni kekoon osallistumalla korvapuustipäivän viettoon.
Ostin viikonloppuna hiivapaketin vailla mitään tarkoitusperää. Haa, minulla olikin tietämättäni aavistus korvapuusteille omistetusta päivästä.
Äitini ei pidä kanelista ja hänellä oli tapana korvata se korvapuusteissa tummalla kaakaojauheella. Minä tein nyt puolet puusteista kanelilla, puolet kaakaolla. Molempi parempi.

Tänään on myös kansainvälinen eläinten päivä.
Älä leivo kissojasi, älä anna hamsterillesi korvapuustia.

"Äiti, jos olisit ihan pieni, niin missä nukkuisit mieluiten? Mä nukkuisin ainaski pullan päällä."

Puhemies

Istuskelin tänään kolmatta tuntia sairaalan odotushuoneessa.

Jossain vaiheessa paikalle tuli mies pienen poikansa kanssa.
Mies jutteli pojan kanssa taukoamatta, selitti leikin vaiheita, kertoi leluista, oikaisi pojan käyttämiä sanoja, ohjasi leikkiä, pelasi, kertoi päiväsuunnitelmista...

Aluksi tunsin piston äitiydessäni, koska en ole koskaan ollut niin energinen ja osallistuva. Aina on osa ajatuksistani jossain muualla.

Vartin selostuksen jälkeen rupesin kuitenkin säälimään poikaa, joka ei saanut kyllä hetkenkään rauhaa omiin puuhiinsa, ei pientä hiljaista hetkeä kuunnella omia ajatuksiaan.

No, tuo parivuotias puhui kyllä selvemmin kuin oma eskarilaiseni. Kiitos hyvän esimerkin.
Mitä mieltä olette?
Onko taapero ansainnut oman rauhan?
Voiko selostuksesta tulla ähky ja väsy?

Siinä odotellessamme ja minun ollessa hiljaa esikoiseni piirsi neljä taidokasta piirrosta. Töiden valmistuttua hän selosti minulle kuva kuvalta kaiken piirtämänsä.
Minä luin tyttären ollessa hiljaa neljä alkuvuoden Kotiliettä ja kirjoittelin pari reseptiä muistivihkooni.
Toisessa ohjeessa tarvittiin puolikuivattuja tomaatteja. Mitä hiivatteja ne ovat?

 

PS Puut eivät ole sitä miltä ne näyttävät, mutta ymmärtävät ne ainakin olla vaiti.