lauantai 31. joulukuuta 2011

Ne vuodet

Miten ihmeessä aika menee kuin siivillä? Kamalan usein on uudenvuodenaatto ja uudenvuodenpäivä, nykyään. Vastahan minä opin kirjoittamaan vuoden 2011.

Mitä sinä toivot vuodelta 2012? Minä toivon olevani vähemmän kiukkuinen äiti. Toivon, että rakkaani saavat olla terveitä ja nauravat joka päivä ainakin kerran kunnolla.

Toivon, että minulla on tarmoa tarttua menneeseen ja kärrätä jotain kierrätykseen, antaa tilaa uudistuksille, mutta ei niinkään uudelle.

Toivon Sinulle kaikkea hyvää! Onnellista uutta vuotta!

Lisään vielä jälkikäteen muutaman kuvan eilisestä ilotulituksesta, joka oli hieno, pakko myöntää.





torstai 29. joulukuuta 2011

Meillä...

on ollut vieraita tai oikeastaan ei voi puhua kovin vieraista. Rakkaita ja odotettuja.

Olemme kuluttaneet aikaamme kaupungilla ja vohvelikahvilassa,
syöneet klementiinejä ja suklaakakkua.
Meillä on loma, niin loma!
Meillä on myös vessassa hyasintti, koska niitä saa nyt alehintaan!







sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Joulupäivä 2011

Piipahdimme tuulisella rannalla, kävelimme metsän suojaan, kotiin koskenvartta.
Tihkusateinen metsä oli kaunis.
Sain keskimmäiseltä pajunkissakimpun, toin sen kohteliaisuudesta sisälle saakka.
Viisi vuotta sitten oli joulu myös lumeton. Silloin löysimme rannalta leppäkertun.

Kävimme katsomassa Herra Heinämäki -elokuvan. Se nauratti ja sai aikaan maaseutu- ja kesäikävän.

Tuuli viuhuu nurkissa ja riepottaa pihapuuhun ripustettua lyhtyä. Kuusen oksilla on kärpässieniä.









lauantai 24. joulukuuta 2011

Tulkoon joulu

Ohoh, sehän onkin jo täällä!

Ja olkoon niin pitkään kuin tahtoo, ihan rauhassa.





Kaunista, levollista joulua missä ikinä oletkin.

torstai 22. joulukuuta 2011

Vähän aikaa

Niin kovin lähellä on joulu.
Kolme joulujuhlaa on juhlittu vuorokauden sisällä, tunnelmallisia ja ainutlaatuisia kaikki.
Esikoinen nauttii alkaneesta lomasta, keskimmäinen ja pikkumies ovat vähän nyrpeitä, sillä joulun odotus alkaa käydä voimille.
Olohuoneen nurkassa on tuoksuva kuusi, sen oksilla on vasta kynttilät, mutta huomenna kaivetaan koristelaatikko yläkaapista.
En voi taaskaan olla puhumatta joulukukista, sillä amaryllis on puhjennut kukkaan. Ihana, ihana, kaunis ja kaunis!

Olen huomannut, että moni aikuinen tuttavapiirissä on kadottanut joulumielensä. Minäkin kuulun siihen joukkoon. En ole tsempannut itseäni jouluvalmisteluihin edes perinteisillä suklaakonvehdeilla vaan tänäänkin mussutin salaa lumipallon näköisiä kinuskikuulia. Tuli vähän huono olo.
Luulin, että joulumieli ilmestyisi puhtaista lattioista ja pihalla käyneistä matoista. No, kyllä se hetken vaikuttikin positiivisesti.

Piipahdin  toissailtana pakkoasioilla marketissa ja löysin mekon, sovitin ja ostaa täräytin sen!! Lempivaatteen, jossa on hyvä olla joulun pyhät. Siinä on sulkia ja isot taskut. Isot taskut, joihin voi tunkea kinuskikuulia, kun joulusiivot on tehty!



maanantai 19. joulukuuta 2011

Joulun väri

voisi olla valkoisempikin. Taidan vaihtaa olo- ja lastenhuoneeseen valkoiset verhot, että edes jossain olisi lumen väriä. Pinkit hyasintit pääsivät jo kukkain taivaaseen ja tilalle tuli valkoisia. Laitoin joulukukat saven värisiin ruukkuihin, että olisivat synkassa luonnon kanssa.

Tänään olen törmäillyt leppäkerttuihin. Ensin aamulla oli yksi katsomassa pojan kanssa Pikku Kakkosta, veimme sen parvekkeelle murattiruukkuun.
Iltapäivällä oli toinen, samanlainen akvaarion pintakasvin lehdellä. Sekin pääsi trooppisista oloistaan muratin suojaan. Onkohan täällä leppäkertun pesä?

Jos ei ole valkoista pihalla, niin olkoon sitä sitten täällä sisällä. Ja ruskeaa ja vihreää ja ripaus punaista. Meidän joulun värit.









sunnuntai 18. joulukuuta 2011

20 ajatusta

  1. Kastemato tuli polulla vastaan eilen, kun lähdin joululahjaostoksille. Eikö se ole vähän outoa näin joulukuussa?
  2. Pitäisi pyytää miestä avuksi nostamaan olohuoneen sohvat, että saisin imuroitua ja mopattua niiden alustat.
  3. Laitoin tyttöjen sänkyyn tuplalakanat, käärin matot rullalle ja nostan kipon sängyn viereen. Ihan vaan sen takia, jos siskoillekin tulee vatsatauti.
  4. Rakas anoppi, kiitos taatelikakusta, se on hyvää.
  5. Jos saisin tuon lipaston esiin kaiken rojun alta niin voisin laittaa siihen joulukukan, hyasintin tai amarylliksen. Kuinkahan paljon joulukukkia on normaalia?
  6. Aloitanko aamun mustalla vai punaisella pyykillä, molempia tarvitaan puhtaina joulujuhlissa? Joulujuhliin ei ole asiaa, jos olemme vatsataudissa.
  7. 4 herätystä.
  8. Maito on taas loppu, jaksaiskohan Tuo käydä vielä kaupassa?
  9. Huomenna lyön seinään taulukoukun. Onnistun kuitenkin lyömään sen muovikoukun poikki. Löisköhän Tuo, kun nainen ei osaa?
  10. Haluaisin jonnekin isokuvioista tapettia...
  11. Sohvalla on vuori viikattavaa ja minä istun tässä naputtamassa.
  12. Pyöritin tänään lumipallon. Synttärityttö ihaili sen täydellistä pyöreyttä. Osaan minäkin jotain, joskus.
  13. Tykkään kovasti mun kummitytöstä.
  14. Haluaisin koluta kirpputoreja kummitytön ja isosiskon kanssa niinkuin viime kesänä.
  15. Haluaisin räjäyttää työhuoneesta kaikki "liianpienetvaatteet" -laatikot taivaan tuuliin, mutta se saastuttaisi ja naapurit häiriintyisivät.
  16. Prisman kärrypoika antoi mulle eilen kärryt ilman kolikkoa. Kiitos.
  17. Valvoin eilen illalla vatsatautisen huoneessa ja katsoin ikkunasta, kun lumi hiljaa putoili.
  18. Aamulla maassa oli taas tuon hiivatin loska!!
  19. Tarvitsisin ihan oikeasti ihan oikean kokoiset kumisaappaat.
  20. Sormet tuoksuvat taatelikakulta.

Tyttö, seitsemän vuotta

Meidän keskimmäinen, se, jolla on ruskeimmista ruskeimmat nappisilmät täyttää tänään seitsemän vuotta!

Se on luokkansa lyhyin. Omien sanojensa mukaan se on luokkansa nopein tekemään matikan tehtäviä enkä tuota kyllä epäilekään.
Sillä on pysyviä vekkejä kasvoissa, liukurin iskemiä ja kaiken maailman kaatuiluista johtuvia. Se kiipeää ja hyppii aina ja joka paikassa, heittää kärrynpyöriä ja opettelee spagaattia. Se tykkää säpinästä, mutta väsyneenä se on kiukkuinen kuin ampiainen. Muualla se ei ole kiukkuinen koskaan, mutta kotona se räjähtelee ja napisee.
Sillä on tarttuva nauru, joskus vähän pirullinenkin.
Se tykkää lampaista ja vauvoista ja haluaisi pikkusiskon.

Keskimmäisen lempiruokaa on maksalaatikko, verilätyt, mustamakkara ja kaikki, missä on rutkasti sokeria. Puolukkahilloa se voisi syödä purkillisen päivässä.

Silloin, kun tyttö syntyi, alkoi joulu vähän aiemmin. Tsunami pyyhkäisi monen elämän uuteen uskoon, meillä ihmeteltiin vain pientä suppusuuta ja sen isosiskoa.

On se vielä aika pieni, vaikkakin omasta mielestään jo tarpeeksi iso. Se kasvattaa pitkiä hiuksia ja ilmeisesti kynsiäkin, sillä se huutaa kuin hyeena, kun otan sakset esille. Se on meidän oma, mutta välillä ihmettelen keneen se on tullut ja mikä siitä tulee.

Onnea tytölleni!

PS meillä juhlitaan tänään vain omalla porukalla, koska mummulasta tuli eilen kotiin vatsatautinen ja kuumeileva pikkumies. Seitsemän parasta kaveria kutsutaan joulun jälkeen onkimaan ja herkkuja syömään.



keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Vain

10 päivää jäljellä. En laskenut ihan itse, kuulin innokkaalta nuorisolta.

10 päivää aikaa, enää. Voi ei!

Riittäisikö piparit, kolme hyasinttia, kaksi amaryllista, yksi esikoisen tekemä tonttu ja yksi keskimmäisen tekemä joululiina tekemään joulusta joulun? Ei taida ihan riittää.

Jotkut taitavat odottaa lahjoja, jotkut pienet, joiden mielestä jouluun on ihan liian pitkä aika.
En anna lahjoja aikuisille. Ajatus saa riittää ja on riittänytkin viime vuodet.
Toisaalta en myöskään ota mielelläni lahjoja vastaan, näin aikuisena olen ollut huono siinä. Itselleni voin lahjoittaa jotain pientä. Tänä jouluna se oli puoli eteisellistä akvaariota ja jokunen, hassu kala.

Tänään sain ihanan lahjan luottamustehtäväni puolesta. Sanomalehteen ja villalankaan oli käärittynä uunituore Martan kasviskeittiö. Kaunis kirja. Olen kiitollinen.



tiistai 13. joulukuuta 2011

Lucian piparit

Lähikaupoista en löytänyt sahramia ja auton kyytiin en hyppää yhden mausteen takia, joten päädyimme Lucia-pullaleipojaisten sijaan koristelemaan pipareita. Kaipuu keltaiseen pullaan jäi...

Lapset eivät säästelleet sokerikuorrutetta ja nonparelleja, hyvä niin, sillä aivan ihaniahan näistä tuli.

Tiedättekö mitä kodin sähkölaitetta tarvittiin tämän koristelusession jälkeen? Kyllä, imuri lauloi: "Santa Lucia, santa Luciiiiaaaaaaa."









sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Uusi ilme

Piti vielä sanomani, että väsäsin blogiini hiukan uutta ilmettä. Otsikon taustalla oleva nappikuva oli tietämättäni hypännyt toiseen paikkaan ja muuttanut kokoaan, joten vaihdoin sitten samalla kuvan ajankohtaisempaan, esikoiseni nappaamaan. Vanhan kuvan napit ovat muutenkin purkissaan pölyttymässä ja odottamassa aikaa parempaa.

Jälkiä lumessa

Lumisohjoa, vettä ja räntää taivaalta ja maassa.
Joulumyyjäisiä asiakkaana ja myyjänä eli marttailua koko lauantai.
Lahjaostoksia myyjäisistä, jonkun käsin tekemiä, eläimellisiä kaikki sekä kasettinauhasta ja vanhasta mekosta loihdittu pipokukkanen.
Uunipunajuuria ja -kanaa.
Kumisaapastelua oikopoluilla, lumisateessa. Jäisten oksien kuvailua ja raitista ilmaa esikoisen seurassa ja koko poppoolla.
Piparkakkuja osa 2, lisääkin taitaa tulla, koska kaikkia muotteja ei olla vielä käytetty ja kysyntä on kova.
Karjalanpiirakoita miehen leipomana, hyviä, hyviä, niin hyviä!
Luulen, että uunissa paistuvan rukiin tuoksu on vielä parempi kuin pipareiden.

Marttojen joulumyyjäisistä sai myös ekologisia vinkkejä jouluun. Kurkkaapas Lipstikan blogi!