Hyvä

Sitä vaan, että viikonloppu oli hyvä. Kirpputorikierrokset olivat hyviä. Mieliala oli hyvä.
Ruoka oli hyvää, lihapullia, kasvissosekeittoa, savulohipastaa, mustikkasuklaata.

Ilma oli aika huono, se puhalsi pakkasta korviin ja sormiin, phui. Silti pyöräilimme ja kävelimme, hyvä.

Kuvassa on jo aiemmin kierrätyskeskuksesta löytynyt maljakko ja kukat, jotka sain jo hiihtolomaviikolla ystävältäni. Aina vain niitä on maljakossa, vaikka osa kimpusta on jo mullaksi muuttumassa.
Eilen menin hakemaan kirpparilta tuliaisia siskon perheelle Portugaliin ja löysinkin jotain pientä ja suomalaista. En voi vielä näyttää löytöjä teille, etteivät paljastu.

Hyvää alkavaa viikkoa, se olisi maaliskuun vimppa!

Aurinkometsä

Retkipäivä. Niin hyvää tekevä.
Näimme koskikaran. Se on yllättävän ketterä ollakseen niin pullea. Kuvaa ette näe, sillä kuvattava oli liian kaukana. Minä pyllähdin liukkaalla polulla, mutta ei tullut kipeää, sillä minäkin olen niin ketterä ja pullea.

Menkää nyt hyvät ihmiset metsään ja rannoille! On siellä niin ihanaa!
Jäälle alkää menkö. Me menimme likellä rantaa, turvallisesti, mutta jää räsähti vaarallisen kuuloisesti alla. Jotkut uskalikot vielä luistelivat ja kelkkailivat kauempana, hyi ja hui.

Remonttikärpänen puraisi tai jopa haukkasi

H. huone oli kauan romuhuone, pyykkihuone, pakastinhuone, vierashuone jne.
Sitten siitä tuli H:n huone, joka edelleen on ollut pakastinhuone, romuhuone ja vierashuone , hiukan pyykkihuonekin.

Nyt mies on pistänyt töpinäksi, purkanut kauhean lattian, irrottanut vanhat tapetit ja maalannut seinät sekä katon valkoisiksi. Minä olen tyhjentänyt alkuperäiset vaatekaapit, että tilalle saadaan uudet siistit, ehkä myös kaappipakastin arkun tilalle viemästä tilaa.

Tuota tavaraa! Sitä on! Pikku hiljaa se tässä kuitenkin vähenee, hyvä niin. Pysykööt yllätysvieraat ja kutsututkin hetken poissa, täällä on hirveä myrsky ja myllerrys, pahvilaatikkovuori.

H. suunnittelee tulevaa huonettaan, jonka myötä myös S:n huone hiukan muuttuu, sillä pikkusisko tahtoo isosiskon pöydän. Ja tuo H:n lipasto muuttaa meidän makkariin. Näin sitä kierrätetään tavaraa, nih.

Huomenna voin laittaa kuvankin, jos en jää jonkun kaatuvan tavarakasan alle jumiin.

PS. Mies korjasi pyykkikoneen, irrotti ja viilasi hiilet ja nyt se taas hurisee hurraataan, kone ja mies.

Avuton nainen

Kyllä sitä aika pieneksi ja avuttomaksi itsensä tuntee, kun pyykkikone hajoaa. Ei ole kuin pari kuukautta, kun myös tiskikone teki tenän. Tiskaaminen kyllä onnistuu, mutta käsipyykki kostealla säällä on aivan kauhistuttava katastrooffi! Vuori kasvaa! Sukat vähenevät, ahdistus valtaa mielen. Iik!

Silti. Asiat ovat loistavasti. Minun ei tarvitse pelätä, kukaan ei kohtele väkivalloin, ei sorra, ei alista, ei loukkaa. Olen lukutaitoinen, kirjoitustaitoinen, vähän laskutaitoinenkin. Minulla on työpaikka, johon palata ja oikeus mielipiteisiin, omaan tyyliin ja kotiin. Sain valita itse oman puolisoni, avioitua aikuisena ja synnyttää lapseni turvallisesti sairaalassa. Sain imettää lapsiani julkisilla paikoilla ja kesällä voin pukeutua toppiin ja hameeseen.

Naiset, voikaa hyvin!

Tiskikuvasta huolimatta uusi kone hyrisee toimivana keittiössä.

Kollaasi

Olen jo tainnut mainitakin (n. tuhat kertaa), että askartelu tuntuu taas vuosien paussin jälkeen mielekkäältä ja terapeuttiselta. Kerran viikossa kokoonnumme nukkekotiharrastajien kanssa askartelemaan taloyhtiön kerhohuoneelle.

Eilen ei minijutut inspiroineet, joten pakkasin mukaani pohjattomasta, ylitse tursuavasta paperilaatikosta muutamia ruskea- ja keltasävyisiä tapetteja sekä kierrätyskeskuksesta löytämäni lintukirjan ja lasten mustavalkoisen, piirroskuvaisen luontokirjan. Nuottikirjan sivukin mukaan tuli.

Leikkasin, liimasin ja asettelin ilman suurempaa näkemystä, huvin vuoksi. Lopputulos on tässä: lempivärejä, lintuja ja sudenkorentoja. Kesää kohti...

203 vähemmän

Hei!

Tämä vuosi on lähtenyt käyntiin vähentämisen ja siivouksen merkeissä. Puhdistavaa!
203 ja risat esinettä on poistunut kiertoradalle enkä juurikaan puhu nyt roskiksesta.

Kirppareilla olen käynyt harvakseltaan, mutta nekin ovat olleet jotenkin tyhjäkätisiä reissuja.
Kierrätyskeskus on ollut suosikki, tavaran vastaanottamisessa. Setä sanoo joka kerta "Kiitos!" ja ottaa sen kassin vastaan mukisematta, hinnoittelee ja asettelee myyntiin.

Ja tällä tavalla jatketaan huhtikuuhun, toukokuuhun, ehkä kesäänkin, jolloin ehkä hiukan lomaillaan.

Suosittelen!

Kuvassa on kirpparilta löytynyt lautanen. En tiedä mihin sarjaan se kuuluu, mutta pidän siitä ja tuosta mansikkahilloleivästä, joka pelasti jonkin iltapäivän makeanhimon.