perjantai 30. syyskuuta 2011

Kotona

Ollaan oltu kotona, hoideltu vatsatautista ja ihmetelty miten viikot ja kuukaudet vaihtuvat yhtenään.
Olen kuulustellut englannin sanoja, imuroinut, kurkkinut ikkunasta ohi kulkevia ja pyykännyt punaista, valkoista ja mustaa.
Ostin eilen lähikaupasta lapsille uudet tussit ja niillähän on sitten piirretty, mahdottomasti.

Lapset, nyt lähdetään ulos!!







torstai 29. syyskuuta 2011

Lätkässä kärpässieniin

Soimatut, parjatut, haukutut, potkitut.
Myrkylliset, vaaralliset kärpässienet.

Kauniita ne ovat ja niin hirveän ihania, että joka ikinen piti sunnuntain kauppareissulla kuvata.











Taidan olla suoraan sanoen aivan koukussa näihin punalakkisiin, sillä mun oli ihan pakko lisätä tänne nämä meidän pihasta, tänään perjantaina bongatut pahikset. Naapureilla oli varmaan hauskaa, kun kyykistelin nurmikon reunassa onnellinen virne naamalla.

Kärpässienet kasvavat hurjaa vauhtia, työntyvät ensin maasta niin, että multa möyhenee, ovat aluksi pieniä ja pyöreitä ja muuttuvat sitten isoiksi ja leveälakkisiksi, sellaisiksi, joiden alle voi hiiri mennä sadetta pitämään.

Sienet ovat jotenkin inhimillisiä töröttäessään tuolla nurmikolla. Jotkut viihtyvät itsekseen, toiset seisovat vieretysten tai porukassa, joku lymyilee heinikossa ja toinen seisoo rohkeasti ihan parkkipaikan reunassa. Tuo viimeisen kuvan kolmikko on aivan kuin meidän lapset poseeraamassa kameralle.





Mutta tässä kaikki kärpässienistä, tällä erää. Yritän keksiä jotain muutakin puheenaihetta.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Leipää ja sirkushuveja

Jos me emme viikonloppuna ole kotona tai metsässä niin silloin meidät voi hyvin suurella todennäköisyydellä löytää kirjastosta.

Ennen vanhaan meidät löysi tuosta polun päästä, omasta lähikirjastosta, mutta nykyään sitä ei kannata pitää lauantaisin auki. Ei kannata, vaikka meidän perhe yksistäänkin lainasi siitä kassillisen kulttuuria, harva se lauantai.

Tänään ajettiin pääkirjastolle bussilla. Lainausosastolla käytiin tällä kertaa vain kääntymässä, vaihtamassa lastenkirjat ja pläräämässä uutuushylly. Tänään mentiin katsomaan Teatteri Nirunarun Fedja-setää, kissaa ja koiraa. Yllätyksekseni se koira puhui etelä-pohjanmaan murteella.

Kiitos kirjasto, että tarjoat ilmaista teatteria viikonloppuisin, kiitos. Olemme mukana vaikuttamassa siihen, että tuollaista "vapaa pääsy" -kulttuuria ei todeta kannattamattomaksi. Jokainen kävijä, jokainen lainaaja ja lainaus kävelee laskurin ohi, jokaisella on merkitystä.

Ei sirkushuveja ilman leipää. Näytelmää katsoessa tuli nälkä, kun Fedja-sedän lehmäkin söi verhot ja traktori toimi mustalla makkaralla. Kävelimme tammenterhojen yli ja vaahteroiden ali lempikahvilaan välipalalle ja leipäostoksille.

Tuuli oli tänään kova ja kylmä, se heitti vaahteranenänkin taivaisiin.
Tuuli oli kerrassaan niin kylmä, että päädyin penkomaan erään kaupan alennuspipokoppaa ja löysin pikkumiehelle kauan haikailemani robottimyssyn odottamaan pakkaspäiviä, puoleen hintaan!









maanantai 19. syyskuuta 2011

Värileikkiä

Joku on taas käynyt ulkona puuhailemassa värikynien kanssa. Se oli hyvä syy käydä leikkimässä uuden kameraputken kanssa.
Eilen ei satanut, mutta lauantain vesipisarat eivät kuivuneet koko päivänä.
En osaa päättää kuka on voittaja syksyn kauneuskilpailussa. Vaahtera vai haapa vaiko sittenkin pihlaja?












perjantai 16. syyskuuta 2011

Taidetta

Sadeviikon ansiosta on päiväkodista ja iltapäiväkerhosta tullut kotiin taidetta.

Ihanaa, että pikkumieskin on pysähtynyt hetkeksi paperin ääreen. Tuo vihreällä suullaan hymyilevä "Mörökölli" ja vieressä oleva omakuva ovat hänen ensimmäisiä kädellisiä ja jalallisia piirrostyyppejään.
Keskimmäisen "Isosiskon huuto" on taas niitä töitä, jotka pidetään tallessa lopun ikää.

Hyvää viikonloppua! Me saadaan huomenna vieraita!






keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Vanhempi

Tulin vanhempainillasta.

Istuin luokassa, jossa oli jotenkin kolkkoa ja väritöntä.
Ympärilläni istui enemmän vieraita kuin tuttuja vanhempia.
Kaikki oli ihan ok.

Kolmasluokkalaisen pitäisi olla jo paljon isompi ja osaavampi kuin kakkosluokkalaisen.
Yhtäkkiä kasvaa ja ottaa vastuuta, huiskis vaan. Tehdä selkoa menoistaan ja teoistaan.
Vanhempien viestejä ei juurikaan kaipailla. Oppilas saa luvan itse kertoa asiansa.
Ihan ok, mutta jos ei muistakaan, uskalla, kehtaa, osaa, halua, ymmärrä...

9-vuotiaat eivät ole osanneet merkata läksyjään täydellisesti enkun kirjaansa.
Nii-in, sitähän opetellaan nyt. Opettaja neuvoo, vaikka siihen osa tunnista menisikin.
Teen työtä seiska-, kasi- ja ysiluokkalaisten kanssa.
Heiltä voi vaatia täydellistä läksyjenmerkkaustaitoa, jos aina heiltäkään. Kaikki ei opi, ikinä.
Joku keskittyy paremmin kuuntelemiseen, kun saa pyöritellä kynäänsä. Suotakoon se myös 9-vuotiaille.

Niin kauan on koulussa kaikki hyvin, kun mitään ei kuulu kotiin, kuulemma.
Enkun tunnilla on kaikki hyvin, kunhan mitään ei kuulu, paitsi englantia.
Jos on kysyttävää suomeksi, niin saako kysyä?
9-vuotiaani ei ole uskaltanut.

Kuri, työrauha ja hiljaisuus. Kaikki ok.

Rauha ja rakkaus. Peace and love. Kaikki on ihan oikeasti ihan ok.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Arvaa

... mihin me mennään?

Kukaan ei arvannut. Ehkäpä kaikki muutkin olivat metsässä.

Helvetinjärven kansallispuisto oli erikoinen ja kaunis. Lapsetkin jaksoivat lenkin rutisematta. Matkan varrella oli aarnisammalta, joka hohtaa pimeässä, satumainen suo, jos jonkinlaista sientä, korppeja, pieniä vesiputouksia ja puroja sekä se hurja rotko. Suolla seisoi raitapaitainen kurki. Kalliolla kiipeilí vuorileijona laumoineen.

Aika moni muukin oli reppuineen liikkeellä. Suomalainen jurous tuli taas esiin, kun kauniin tervehdyksen lisäksi kukaan ei nuotiopaikalla jutellut kuin oman porukkansa kanssa. Siinä vaiheessa, kun ranskalainen poikaremmi saapui paikalle, niin suomalaiset keräsivät makkaratikkunsa ja lähtivät jatkamaan taivallusta. Kieltämättä mekin haluaisimme olla metsässä ihan leveästi, hissukseen ja itsekseen. Nyt oli penkeillä ruuhka.

Metsähallitukselle sellaisia terveisiä, että nuotiorinkejä tarvittaisiin Helvetinkolulle lisää, kiitos!

Ja teille metsäterapiaa, aikas paljon: