lauantai 6. elokuuta 2011

Korentokoulu

Mä tykkään sudenkorennoista!
Tänä kesänä olen nähnyt niitä ihan valtavasti. Olen ehkä liikuskellut tavallista enemmän veden lähellä. Olen tiennyt, että on olemassa sininen Neidonkorento ja suuri, ruskea Ukonkorento, mutta ohhoh, niitähän on monia muitakin. Yritin ottaa näiltä sivuilta selkoa kuvaamistani korennoista. Arvailuksi meni...

Ai niin, Neidonkorento on se tummasiipinen, turkoosisävyinen kaunotar, joka ei suvaitse tulla lähellekään kameran kanssa hilluvaa ihmispoloa. Niitä olen nähnyt kesän aikana Virroilla, Billnäsissä ja Lempäälässä.

Ne suuret, ruskeat korennot, joita lentelee siellä sun täällä ja joita luulee äkkiseltään varpuseksi, ovat ruskoukonkorentoja.

Hei, jos joku näistä jotain enemmän ymmärtää ja huomaa minun töpänneen lajin määrityksissä niin korjaavaa kommenttia, kiitos.

Jonkin sortin tytönkorento, kuvattu Virroilla

Elokorento, oranssi, punasilmäinen, kuvattu virtaavan veden äärellä, Virrat

Sirokeijukorento, tottelevainen valokuvamalli, Virrat
Tämä istahti mieheni ukkovarpaalle Fiskarsissa, jätti purematta, kiva korento. Tietääkö joku nimen?
 
Kirjoukonkorento tai siniukonkorento, uskomattoman näköinen, suuri, sinivihreä, utelias häärääjä, joka tuli lähelle ja pörisi kuin helikopteri, kuvattu Torisevan rotkojärvellä












perjantai 5. elokuuta 2011

Kirppistelyä

Länsi-Teiskossa tuli vastaan kesän ystävällisin ja persoonallisin


Sieltä kotiin lähti, osa ilmaiseksi:
  • kengurupallolla (pallo onkin pikku rasia) pomppiva Niksu, lapsuuteni lemppari
  • Bambin kuvalla somistettu muovimuki
  • hupsu, pieni kirppuorava käpynsä kanssa (napitti mua niin etten voinut jättää myyntipöydälle)
  • kynttilänjalka
  • muki töihin
  • pussillinen nappeja






Perinne, osa 2

Uuden päivän aloitimme pukemalla sukkia ja pitkähihaisia. Yö oli viilentänyt mökin.

Sitten soudeltiin vuoroin vastavirtaan ja vuoroin myötävirtaan. Lapset riemuitsivat isin saaliista, joskin miehen mielestä säyne ei ole kala.






4H tarjosi hevosiaan lainaksi esteradalle. Lapset laukkasivat urheina, vaikka villit hepat heittivät välillä selästään. Pikkumies vaihtoi jossain vaiheessa tyyliä ja kiidätti heppaa olallaan esteiden yli.




Kotimatkalla kävimme täällä ihailemassa maisemia ja kahvittelemassa. Rotkojärven ympäristössä kiertävään luontopolkuun pitää lähteä tutustumaan joskus oikein eväiden kanssa. Kahvilan kuistilla istuessamme sade yllätti auringon ja meidät.




torstai 4. elokuuta 2011

Perinne

Teemme joka kesä samanlaisen pikku reissun samaan paikkaan. Aina on jännittävää, missä kunnossa pikkuinen vuokramökki ympäristöineen on ja ketä saa naapurikseen. Tällä kertaa ei ollut naapureita, mutta poltimme edellisten grillaajien jättämät roskat. 

Aina on yllättävää, miten lapset nauttivat siellä olostaan niin paljon. Me aikuiset kanssa. Ehdimme paljon reilussa vuorokaudessa. Kierrämme näyttelyitä, ostamme nauhalakritsaa, katselemme kotieläimiä, syömme eväitä, lapset riekkuvat kiipeilytelineessä, ihmettelemme kanavaa ja siellä kelluvaa, kuollutta kalaa.

Aina on yhtä nautinnollista tulla kotiin vuorokauden juoksevan vedettömyyden ja sitä myötä suihkuttomuuden ja sisävessattomuuden jälkeen.

Joka kerta koemme jotain uutta, jota muistella.

Ensi kesänä taas...

Kuvakertomus jatkuu huomenissa. Tässä ensimmäisen päivän tunnelmia.










N

Ystäväni N, onnea eilisen johdosta sekä nyt ja aina!
Täällä on pieni, sitkeänpehmeä pussi odottamassa.

M

tiistai 2. elokuuta 2011

Terveisiä metsästä ja järvestä!

Kävelimme pitkospuita pitkin nuotiolle paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja. Savu tuli silmiin, mutta sekin oli ihanaa! Katselimme sukeltavaa kuikkaperhettä ja kaukaiset vieraamme luulivat koiranjälkiä karhun jättämiksi.

Kallioilla ja kivien koloissa pikkumiehestä ja serkkupojasta tuli metsäintiaaneja.

Raittiin ilman jälkeen iski haukotus. Sitä poistamaan lähdettiin viilentyneeseen lähijärveen. Lapset sukelsivat kuin kuikat, mutta eivät saaneet yhden yhtä kalaa kiinni. Iso intiaani kuiskutteli sinisorsien kanssa.

Ihana iltapäivän valo!

t. tyytyväiset







maanantai 1. elokuuta 2011

Häämöttää

On niin pimeää, että siskonpoika osti itselleen pimeänäkölasit ja minä sytytin illallisella kynttilät. Teimme kermaista Janssonia, talviruokaa.

Jalkojen mukana sisälle kulkeutuu koivunsiemeniä. Kotipihan pihlaja punertaa ja pakastimeen pitäisi syödä tilaa tuleville sienipusseille ja puolukoille.

Keskimmäiselle hankittiin kynäpenaali ja esikoiselle kolme raidallista lyijykynää.

Eilen rannalla yllätti kylmä tuuli. Niin kylmä, että yksi halusi kotiin, toinen autoon lämmittelemään ja kolmas isin verkkaripusakkaan.

Häämöttää se. Nyt kuitenkin vielä ollaan lomalla, koko perhe ja kourallinen kesävieraita.