Aloitamme uuden projektin monta kertaa päivässä toivoen, että se pitäisi jättää kesken ja lähteä sairaalaan.
Kaikki projektit on toistaiseksi saatu valmiiksi. Ainoastaan 41+1 viikkoa kestänyt ei ota valmistuakseen. Vauva se vain mahassa kasvaa ja odottaa, että äiti ja isi puleeraavat kodista linnan. Se tähtää kai prinssin tai prinsessan kanssa samalle päivälle. Sukulaisilla ja ystävillä on kullakin vuoronperään se tunne, että tänään/huomenna/alkuviikosta vauva syntyy. Saa nähdä, kenen tunne osuu oikeaan.
Esikoisen ja pikkumiehen huone on maalattu, samoin makuuhuone. Olen pyykännyt sohvanpäälliset ja -tyynyt, jynssännyt siivouskaapin, roskakaapin ja kylppärin. Kahdesta lastenhuoneesta on pölyt pyyhitty ja kaapit järjestetty, yksi uusi vaatekomerokin kasattu. Kaikkea mahdollista on pesty ja silitetty, kukkien pistokkaita istutettu uusiin multiin ja lehtiä, piirustuksia sekä pikkusälää karsittu.
Tänään lähdimme kesäteatteriin ja saimme rauhassa katsoa esityksen loppuun sekä nauttia väliajalla makkarat, kahvit ja kokikset. Kaunis kesäilta!
Lapset ovat vieläkin mummulassa, eikä kukaan halua tulla kotiin. Siellä on poimittu mansikoita ja SYÖTY mansikoita. On myös käyty valokissa (kukas tietää, mitä se on?) ja mökillä saunomassa. Ja sitten on hoidettu serkkulikan koiria. Mummu on lahjonut vesipyssyilläkin. Niinpä, kuka hölmö tuollaisesta paratiisista tänne kotiin haluaisikaan?
Eilen ei satanut, tänään kyllä, joten nyt olisi niitä muffinseja!
