Se on luokkansa lyhyin. Omien sanojensa mukaan se on luokkansa nopein tekemään matikan tehtäviä enkä tuota kyllä epäilekään.
Sillä on pysyviä vekkejä kasvoissa, liukurin iskemiä ja kaiken maailman kaatuiluista johtuvia. Se kiipeää ja hyppii aina ja joka paikassa, heittää kärrynpyöriä ja opettelee spagaattia. Se tykkää säpinästä, mutta väsyneenä se on kiukkuinen kuin ampiainen. Muualla se ei ole kiukkuinen koskaan, mutta kotona se räjähtelee ja napisee.
Sillä on tarttuva nauru, joskus vähän pirullinenkin.
Se tykkää lampaista ja vauvoista ja haluaisi pikkusiskon.
Keskimmäisen lempiruokaa on maksalaatikko, verilätyt, mustamakkara ja kaikki, missä on rutkasti sokeria. Puolukkahilloa se voisi syödä purkillisen päivässä.
Silloin, kun tyttö syntyi, alkoi joulu vähän aiemmin. Tsunami pyyhkäisi monen elämän uuteen uskoon, meillä ihmeteltiin vain pientä suppusuuta ja sen isosiskoa.
On se vielä aika pieni, vaikkakin omasta mielestään jo tarpeeksi iso. Se kasvattaa pitkiä hiuksia ja ilmeisesti kynsiäkin, sillä se huutaa kuin hyeena, kun otan sakset esille. Se on meidän oma, mutta välillä ihmettelen keneen se on tullut ja mikä siitä tulee.
Onnea tytölleni!
PS meillä juhlitaan tänään vain omalla porukalla, koska mummulasta tuli eilen kotiin vatsatautinen ja kuumeileva pikkumies. Seitsemän parasta kaveria kutsutaan joulun jälkeen onkimaan ja herkkuja syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti