Aika kakkujen

Tänä viikonloppuna kaivoin taas kakkureseptin, kakkukynttilät ja  muffinsivuoat esiin. Vietimme pikkumiehen kuusivuotissynttäreitä. Naapuri kysyikin, leivonko ITSE lastenkutsuille. Pakko leipoa, sillä esikoisella on sen sortin pähkinäallergia, että juuri mitään valmista ei kaupoista saa. Leipoisin muutenkin, sillä olen totuttanut lapset toivomaan lempileivonnaisiaan. Ja leipoisin, leipoisin joka tapauksessa, sillä vieraille kuuluu leipoa. Kyllä meidän juhlissamme sitten vietetäänkin aikaa pöydän ääressä.

Siihen leipomiseen liittyy sellainenkin hyvä puoli, että kun kerrankin on tarjottavaa ja koti siivottuna, niin synttärivieraiden vanhemmat voi kutsua jatkoille itse juhlien jälkeen. Kyllä aina joku hakijoista on ehtinyt jäämään kahvikupilliselle. Loistava tilaisuus tutustua kavereiden vanhempiin. Lapsemme viettävät suuren osan ajastaan yhdessä eskarissa tai koulussa ja me aikuiset huikkaamme käytävällä vain huomenet toisillemme, jos sitäkään. Aikuisten kahvitellessa alkaa myös lapsilla rauhalliset leikit,  sillä väen vähetessä...

Tällä kertaa päivänsankari toivoi hämähäkkikakkua ja -muffinseja. Olen vähän sellainen suurten linjojen leipuri enkä todellakaan mikään kakkumestari. Lopputulokseen olin kyllä ihan tyytyväinen,  niin myös lapset. Snörenistä näpersin hämähäkinseittiä kermakakun päälle ja muffinsiresepti löytyi hitusen muunneltuna Vaaleanpunaisen nonparellin blogista, kiitos sinne! Kääräisin pakettiin kielen värjäävät tikkarit ongintaa varten ja viritin kattoon kummitusnauhan. Mörkösynttärit, ready!
Vieraat viihdyttivät itse itseään kaloja katselemalla ja legoja kokoamalla sekä -  herkuttelemalla.

Virallinen merkkipäivä on huomenna. En tahdo pysyä vuosien mukana.
Ensi viikonloppuna lisää juhlia. Onnea vielä NUORI kummityttömme sekä toinen A siellä kaukana, onnea paljon!

AAAPUUUVA! Kuviakin olisi, mutta Picasa-albumini ilmoittaa olevansa täynnä. Mikä neuvoksi? Mitään en kyllä lisämuistista ole valmis maksamaan! :(