Marraskuun ensimmäinen

Lapset lyövät tahtipuikkoja päivisin. Kuvittelin, että neljännen kanssa käyn lounaalla tai kirpputoreilla isompien ollessa koulussa, vaan eipä ole minusta lattemammaa tullut. Vauva nukkuu pätkittäin ja teettää vaippahommia siihen tahtiin, että mieluummin pesen hänen peppuaan kotioloissa ja asioin lähikaupassa. Mies tarvitsee autoa työssään, joten ystävien luona vierailukin tuntuu bussitellen projektilta ja aika rajalliselta, kun ekaluokkalainen pääsee koulusta jo klo 12. Minusta on siis tullut KOTIäiti. Ei sitä silti täälläkään saa aikaiseksi niitä hyvin suunniteltuja tavaranraivaussessioita.

Leipominen on kivaa ajankulua, olen opetellut leipomaan leipää. Pyykkihommat ja siivoilu ottavat oman osansa ja lasten läksyissä avustaminen. Viikottainen satutunti ja sen järjestely vie ihmeen paljon aikaa sekin. Haa, pienet satutuntilaiset ovat alkaneet höpötellä ja vapautua, hommasta on tullut vastavuoroista.

Vauva on ihana meidän kaikkien mielestä! Nyt vain kolmatta viikkoa ihmetellään, mistä johtuvat pienen omituiset vatsaoireet. Tänä päivänä ryhdyn maidottomalle kuurille ja toivon, että se rauhoittaa vauvan ärtyneen mahan. Lapsillamme ei ole ollut vauvaikäisinä mitään yliherkkyyttä ruoka-aineita kohtaan, esikoisenkin raju pähkinäallergia todettiin vasta nelivuotiaana, mutta se seuraakin tyttöä loppuelämän. Samaan aikaan tyttö rupesi oireilemaan myös siitepölyistä.

Tällä viikolla tutustuin erääseen pieneen mieheen, oikeaan ihmemieheen, joiden kaltaisten takia toivonkin, että käytte TÄSSÄ OSOITTEESSA ja avaatte hiukan kukkaron nyörejä. Minäkin laitan keräykseen B&J -jäätelöpurkin verran.

Hyvää viikonloppua, sytytelkää kynttilöitä toisillenne ja tuolla jossain oleville.