Heilähdys

Pitkästä aikaa kirjoitan tänne. Elämä täällä ei ole pysähtynyt, mutta olen keskittänyt viime aikaiset ylijäämäajat tuohon nukkekoteiluun. Se on ollut henkireikäni koko kevään ja kesän. Myös nukkekoti-blogini voi paksusti toisin kuin tämä esikoiseni.

Kirjoitin viimeksi juhannuksen tienoilla. Sen jälkeen olemme juhlineet 1-vuotiasta, lomailleet yhdessä koko perheellä ja lapset erikseen mummulassa, olemme uineet kilometritolkulla ja vain olleet. Meillä oli myös kesälapsia. Kesä meni nopeasti, mutta kaikki ovat taas mielissään uudesta lukuvuodesta ja arjen aikatauluista. Esikoinen siirtyi kuudennelle luokalle ja alan ymmärtämään ajan kulun. Nopeasti se kiirii. Hienoa, kauheaa.

1-vuotiaamme kehitys kummastuttaa, mutta eipä siitä enempää täällä ennenkuin tiedämme itsekään. Poika ei istu tuetta, ei konttaa eikä jokeltele, mutta ihana hän on. Niin kamalan ihana! Tutkimukset ja jumppailut ovat käynnissä ja elämme päivän kerrallaan ja nautimme ja suukottelemme, laskemme varpaita, luemme kirjoja,  minä imuroin koivunsiemeniä matosta ja pieni laulaa sen tahdissa. Ellen imuroi hän syö ne siemenet välipalakseen.

Loman viime metreillä kävimme meren äärellä, Uudessakaupungissa. M sai perholla lahnan, joka menehtyi kerran ja heräsi uudelleen henkiin hypätäkseen takaisin mereen. Tytöt perustivat hyönteissairaalaan, jossa pelastettiin pulaan joutuneita korentoja. Se oli ihana reissu!

Lupaan kirjoitella teille vähän useammin (vaikka kerran kuussa tai jotain, hah), kuvia on kyllä riittämiin. Pelkäänkin, että kamera lähestyy loppuaan.

Kuvakimara kesätunnelmista, olkaas hyvät! Kiva nähdä teitä taas!