tiistai 30. syyskuuta 2014

Pitäisi muistaa...

...olla kiitollinen, vaikka se työpäivän jälkeen vain istuukin sohvalla Vareksen tai Tex Willerin kanssa.

...olla kiitollinen, vaikka se saakin lenkkipolulla raivarin, kun potkulaudan pyörät jumittavat kuusenneulasista.

...olla kiitollinen, vaikka sillä on vakavia muistiongelmia kotiintuloaikojen suhteen ja vaikka se  nukahtaa joka aamu uudelleen herätyksen jälkeen.

... olla kiitollinen, vaikka se lausuukin R:n amerikkalaisittain parivuotisen puheterapeutilla ramppaamisen jälkeen. Murrrrr!

... olla kiitollinen, vaikka se ei vieläkään osoita sormellaan lamppua tai äitiä niitä kysyttäessä.

Entä minä sitten? Se ei ole käynyt kampaajalla moneen kuukauteen ja näyttää hirveältä. Se nukkuu liian vähän ja näyttää hirveältä. Se on taas myynyt kirpputorilla suuren määrän ylimääräistä tavaraa, mutta tuskailee edelleen kaiken turhuuden keskellä ja näyttää hirveältä.

On meillä ihana perhe ja rakas koti! Olen kiitollinen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti