Pilvinen sunnuntai ja hedelmähetki

Istun tässä sylissäni lämpöinen ja punaposkinen poika, kalsarikalle ja kirjoitan yksikätisesti.
Pojan punaposkisuus ei johdu hiihtolenkistä, jonka me kaikki muut vuorollamme kävimme nauttimassa vaan kuumeilusta yöllisen oksentelun jälkeen.
Päiväkodissa riehunut vatsatauti ei jättänyt meitäkään koettelematta.
Keskimmäisen piti mennä yökylään ja esikoinen odotti yövierasta, mutta kivat jutut peruttiin.

Koko viikon olemme kannattaneet Valion Gefilus-tuotemyyntiä ja kalliiksi on tullut. Liekö mitään hyötyä? Nyt pelkään ja odotan, kuka on seuraava uhri. Viheliäinen odotus.

Tänään armahaiseni käärimiä kaalikääryleitä ja lähikaupan hedelmiä, vihreitä, punakeltaisia ja keltaisia. Kauniita, mutta kovin mauttomia ovat hedelmät nyt, mutta saammepahan vähän väriä pilvipäivään.

Suksi onneksi luisti ja metsä oli kaunis notkuvine puineen. Lunta hipsuttaa lisää...

Korppu

Koiviston korput ovat olleet samanlaisessa pakkauksessa AINA.
Näitä meidän mumma ja paappa aina ostivat ja minäkin muistan kastaneeni Pauligin teehen.
Kaneli-sokeriset olivat parhaita.
Tosi hieno, pirteä pakkaus!

Samanlaiset korput, samanlaisessa paketissa, mutta sanat muuttuvat.
Ennen vanhaan korppuja kastettiin, nykyään dipataan.

Autoilusta ja sen sivutuotteista

Työmatka-autoilussa ei ole mitään muuta hyvää kuin radio, josta pulppuaa toisinaan loistavia unohtuneita.
Täten julistankin uuden työmatkamusiikkisarjan avatuksi!

Tämä tänä aamuna.

Kakkonen

Kakkonen palautti uskon kanssaihmisiin.
Toivon Hänelle kaikkea hyvää!

Seitsemäs 5.2.

Tämä on seitsemäs Runebergin päivä, joka merkitsee minulle jotain.
En ole koskaan oikein välittänyt edes tortuista.

Seitsemän vuotta sitten minä sain aviomiehen ja mieheni vaimon.
Toisemme olimme löytäneet jo paljon aikaisemmin.
5.2.2005 vieraamme olivat tulleet juhlimaan oikeasti keskimmäisen ristiäisiä. Pappi kastoi lyhyellä kaavalla ja vihki vielä lyhyemmällä ja oli juonessa niin mukana, niin mukana.
Lopulta kaikki itkivät, ilosta kaiketi ja söimme kolme kakkua.

Viikko sitten ostin Runebergin torttujakin tuliaisiksi Runeberginkadulta.

Vaikka kuivuneessa honkasessa.
Autuasna kanssas asuisin.

                   Katkelma J.L. Runebergin runosta Morsian

Kylmä tuolla, lämpö täällä

Auto on sanonut tällä viikolla jo kerran "vouou" ja pistänyt naisen juoksemaan poikineen päiväkotiin.
Mies on juossut viimaa uhmaten uuden akun hankintaan.
Poskiini on ilmestynyt valkoiset laikut matkalta vanhempainvartista kotiin.
Leijonat, koirat ja nallet on heitetty parvekkeelle ja nostettu muutaman tunnin kuluttua raikkaina sisälle ja kääritty rakkautta sekä sääliä uhkuen peittojen alle.
Minä en ole ikinä eläissäni käyttänyt näin monta päivää villasukkia peräjälkeen. Vanha vilukissa.

Koti on lämmin, kun äitini on kypsytellyt täällä palapaistia ja kropsua.
Äiti lähti jo kotiin ja me olemme paistaneet vuorostamme lihapullia ja porkkanasämpylöitä.
Kroppa vaatii talviruokaa.

Luonto on vietävän kaunis!

Helsinkiä vielä

Huomasitko tuon kuvissa luuraavan auringon?