Oranssin kaipuu vähän vaihtelee. Joskus sen piilottaa kaappiin, mutta toisinaan taas haalii ympärilleen, kietoo ylleen ja nostaa pöydälle. Parhaimmillaan se on tummanpunaisen tai ruskean kaverina. Joka kevät kuvittelen hankkivani parvekkeelle valkoisia kukkia, mutta tulenkin oranssien kanssa kotiin. Samettikukat, unikot ja kehäkukat ovat minun ruusujani.
Oranssi jakaa mielipiteet. Siitä joko tykkää tai ei.
Luonto on ihan pian kanssani yhtämieltä tästä väristä.
Minulla on eräs ystävä, oranssi ystävä, joka on luonteeltankin niin oranssi, eloisa ja lämmin.
Lämpimät aatokset ja iloisen värisiä kurpitsoja elämääsi!
Oranssia, olkaa hyvät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti