lauantai 21. heinäkuuta 2012

Adjö

"Kummitusjunassa ei ole ollenkaan niitä asioita, joita pelkään oikeasti: parturia, valokuvaamoja, vaatekauppoja ja siniruutuisiin leninkeihin pukeutuneita tätejä, jotka puhaltavat pilliin, kun leikkikentällä tai lastentarhassa pitää mennä jonoon seisomaan.
Eikä kummitusjunassa ole höyheniä.
Höyheniä pelkään kaikkein eniten. Höyhenet matelevat öisin ulos tyynyistä ja harottavat aamuisin ilmassa pistävinä ja ilkeinä."

                                                                         Lainaus: Pirkko Saisio, Pienin yhteinen jaettava


Tällä viikolla olen ollut kummitusjunassa, huvipuistossa.

Huvipuistopäivän aamuna kuulin suru-uutisen. Rakas ihminen on enää vain henkäys tuulessa.
Viime kerta tavatessamme oli viimeinen kerta. Onneksi en tiennyt sitä silloin.
Ruotsinkielen adjö on jotenkin lohdullisempi kuin meidän hyvästi.

On valkoisten kukkien aika.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti