Rantakalliot olivat liukkaita, maantiet punaisia, ihmiset nostivat maaseudulla kättään ohikulkijoille, peurat tanssivat pellolla, meressä ui meduusa ja sata kolmipiikkiä, merenpohja oli täynnä valkoisia simpukankuoria, kallioiden välissä kasvoi matalaa katajaa ja maksaruohot kukkivat, postilaatikot oli koristeltu kukkasin ja sinikellot olivat suurista suurimpia. Ja ne mereen putoavat kalliot (jos en niitä vielä maininnut...) näyttivät aivan mursun naamoilta tai kilpikonnilta tai valailta.
Nyt olen omin silmin nähnyt Ahvenanmaan. Se on kaunis.
Automme kulki reittiä Kustavi-Vuosnainen-Brändö-Kumlinge-Långnäs-Maarianhamina-Vårdö-ja takaisin.
Lapset nauttivat rantaleikeistä, lauttamatkojen tikkareista ja leirintäalueen keinuista.
Nyt uskon, että punkit viihtyvät Ahvenanmaalla, kosteassa heinikossa. Minäkin viihdyin.
Monta kaunista asiaa jäi kuvaamatta. Taisin vain katsella lomasta päihtyneenä ympärilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti