Ajatusten naputtelua. Arkisia, armaita tai harmaita ajatuksia ja kuvia elämästä ja ympärillä olevasta. Naputinaputinap...
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Loman loppuja
Reilu to-pe -vuorokausi Helsingin serkkulassa tuntui pidemmältäkin ajalta. Miten mukavaa olla välillä muualla!
Vähäsen museota, hitusen ostoksia ja reilusti maukasta ruokaa kummitytön, yhden synttärisankarin ja kälysen seurassa. Uusi, ehompi tiskirätti Pinosta, sillä elämääni ei mahdu muita rättejä.
Kiitos tyttöjen puolesta lumikuninkaallisesta illasta ja kuopuksen puolesta hurjasta ratikkamatkasta sekä piparminttutikuista! Omasta puolestani kiittelen muuten vaan. Olipas mukava nähdä!
Eilen kirpputorikäynti ja Ikean kaalikääryleiden jälkeen suksittelemaan. Muuan pariskunta tuli ladun varteen varoittelemaan jäisistä laduista ja minäkin mielessäni myhäilin varoituksille.
Sain sukset jalkaani ja siinä samassa istuin maassa ja itkin häntäluutani. Se siitä hiihtoreissusta. Saa nähdä miten kauan tuo kaatuminen tuntuu. Tuntuu meinaan, jokaisella askelella ja kumarruksella, niistäessä, koko ajan.
Tänään sitten riisuttiin koti joulusta ja keittiön kaapit kaikesta vanhasta, mies viskasi kuusen (jalkoineen, hah) parvekkeelta. Siivoustohinan sivutuotteena syntyi sämpylöitä ja linssikeittoa. Lapset saavat tuhota piparkakkutalon jälkiruoaksi. Edelleenkin tuntuu tuo eilinen ladunvarsikömmähdys.
Arki saa tulla, olen valmis.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi AHKERAA loppiasmenoa teitin perheellä ;)! En raaskinut riipiä ihania joulukortteja pois vielä viime lauantain Nuuttinakaan - jospa ensi siivouslauantaina..? Tassutellaan pikkuhijaa tammitalveen, mitä nyt välillä kieputaan hangessa ja - lasketaan vielä mäkeäkin :D
VastaaPoistaPyyhinpä kerran Kitiniityn kerrostalojen takapihalla mäkeä joskus kasi-ysikytluvun vaihteessa sillai kivasti seljälleni heivahtaen, että ***HÄNTÄLUU*** viisti tannerta useemman meetrin. OIH-VOIH, sitä tuskankipinöintiä! Tuntui vielä pitkin tulevia päiviä ja on jättänyt muhun sisäisen kammon häntäluun kolauttamista kohtaan ikinä mihinnä... Muutama vko sitten se mokoma kumminki kimahti lavuaarin reunaan kun nousin kyykyltä höösäämästä suihkun jälkeen tosinopsaan ylös tajuamatta tilan niukkuutta..! Mutta olihan, mokoma, karaistunna, ei jäänyt haveria enää :O
P.S.Pinoon pitää pistäytyä!