Siitä on kyllä mielestäni vain vähän aikaa, kun leikin kummityttöni kanssa. Leikissä piti olla aina poliisi, joka kompasteli ja kaatuili vähän väliä ja Pikku-A nauraa tirskui.
Nyt tuo tyttö on jo minua pitempi, taitava piirtäjä ja maailmastaan kiinnostunut muusikkomurkku.
Muu perhe lähti toissa perjantaina mummulaan puusavottaan. Minä jäin odottamaan kummityttöä kylään.
Kiersimme kaupungilla kahviloita ja kirppareita, jokusen kaupankin. Ostimme herkkuja ja teimme norsunkokoisia ja ihan pienen pieniä kirppislöytöjä, istuimme torin laidalla jäätelöllä ja odotimme luvattua aurinkoa. A ei ottanut enää Vohvelikahvilasta lasten vohvelia, vaan savulohta. Omenaisen jälkiruoan jaoimme puoliksi, nam.
Tutustuttiin, naurettiin, puhuttiin, nukuttiin. Se oli aivan ihana viikonloppu. Tyttöni mun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti