Hitaasti kohti joulua

Kalenterin lehti kääntyi taas. Marraskuu menee aina nopeasti.

Olen päättänyt tehdä jouluvalmisteluja hissun kissun. Pari joulua on mennyt sairastellessa ja luulen sen johtuneen siivoamisesta, leipomisesta ja stressistä, jonka olen aivan itse itselleni aiheuttanut. Nyt olen päättänyt, että meillä ei jouluna syödä loputtomia annoksia jouluruokaa, vaan tehdään sellaista, mikä kaikille maistuu eikä kaikkea ollenkaan samalle aterialle. En aio keittää lanttuja yömyöhällä, vaan levätä. Hyvä ruoka on tuoretta ja vaihtelevaa, ei usean päivän ajan lämmitettyä. Luin vielä äskettäin jonkun viisaan ajatuksen siitä, että joulunalusviikkoina kannattaa syödä edullista ruokaa. Mekin siis paistoimme lättyjä, keitimme soppaa. Niin aina.

Esikoinen haluaa perunalaatikkoa, ostetaan sitä siis pieni rasia.
H:n mieleen on maksalaatikko, se Saarioisten.
M pitää kalasta ja haluaa pöytään currysilakoita.
Minä himoitsen kalaa myös sekä juustoja kynttilän valossa.
Anoppi leikkasi palan kinkusta mukaamme.
Punajuuret, perunat ja lantut paistetaan uunissa.
Leivotaan piparit, Vilhelmiinat ja tehdään kakku, viikunoista ehkä, jos se yksi resepti vielä löytyy. Onko joku muukin nähnyt juuri jossain lehdessä "sen" reseptin, muttei nyt muista, mikä lehti oli kyseessä?

Tehdään ruokaa yhdessä, kun minnekään ei tarvitse kiirehtiä ja sen verran, että mitään ei jää pois heitettäväksi.

Kuulostaako hyvältä suunnitelmalta? Kerron joulun jälkeen kuinka homma oikeasti meni.

Viikonloppuna seisoin anoppilan autotallin takana ja katselin niska vinossa tähtitaivasta. En ymmärrä avaruudesta yhtään mitään. Joku valo siellä hoippui puolelta toiselle läpi taivaankannen, saattoi olla UFO tai sitten jotain aivan muuta. Valtavan kaunis se taivas oli.

M asetteli kännykän videokameraa joulukaapin eteen napatakseen kiinni sen tontun, joka tuonee taas ensi yönä oven taakse pienen yllätyksen. Se tonttu toi muuten esikoiselle pikkulasten hammastahnaa. Hölmö tonttu!

Hyvää joulukuuta! Ottakaa iisisti!