Puolivuotias

Meidän Karva-Jooseppi, jolla on kumman harmaanruskeat silmät ja hieno kampaus, niin, niin, se vauva, siis. Se täytti puoli vuotta!

Vauva löytää kätensä ja osaa kääntyä mahalleen, selälleen, mahalleen, selälleen...
Se yskii tekoyskää ja nauraa räkättää, kun sitä kutitetaan kainalosta tai kun isosisko köhii.
Se on iltavirkku, ajattelinkin hommata pinnasängyn viereen laventeliöljyä, joka rauhoittaa. Ostin myös nukkumatin, sellaisen viherkasvin, jonka läsnäolo saa varmasti pikkumiehen nukahtamaan ennen puoltayötä.

Meidän vauva syö lusikkaruokia ahnaammin kuin sisarensa tuon ikäisenä ja katsoo mielenkiinnolla, mitä muut suuhunsa laittavat. Se maisteli piparkakkutalosta tomusokeria. Se osaa laittaa suuhunsa omat kätensä ja se ei syö vain peukkua, vaan monipuolisesti kaikkia muitakin sormia. Märkä käsi on hassun näköinen, kun sitä avaa, sulkee, avaa, sulkee...

Poika ei paljon leluistaan välitä, mutta kummitädin antama jumppalelu on kyllä tosi hauska. Sen kanssa kuluu aika. Kirjat, pöydällä olevat astiat ja paperi ovat myös kiinnostavia.
Meidän vauvalla on kova ääni, se ei odota puheenvuoroa.
Se on ihana, rakas, suloinen ja kiitää kohti 1-vuotispäiväänsä.