Voi, pientä blogi-poloistani. En minä ole sinua unohtanut. Minulla on vain niin paljon kaikkea muuta.
Lumipeitteen ilmestyminen aiheutti sen, että itsenäisyyspäivän aattona ripustelin vähän jouluvaloja sinne tänne ja tein annoksen Ekstan piparkakkutaikinaa. Se tuoksu, voi hyssykät!!! Siivosimme maanantaina perjantaisiivot ja koko loppuviikko taitaa mennä päivissä sekoillen.
Itsenäisyyspäivänä, liukurimäen jälkeen leivoimme pipareita ja loppuillan söimme niitä. Kilautin ystävälle ja saimme seuraa. Pikkumies järjesti pitkäkestoisen shown. Esikoinen kikatti onnesta. Keskimmäinen näytti parhaan puolensa ja lukutaitonsa. Voi, että olen onnellinen lukevasta 6-vuotiaastani!
Mies tuli kalareissultaan kotiin merikuvien, punaisten poskien, saaristolaisleivän ja salmiakkikalojen kanssa. Kiva jakaa taas tuo hampaiden pesu ja astianpesukoneen tyhjääminen.
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
lauantai 3. joulukuuta 2011
Tänään
ollaan:
Hei, tärähtänyt hyasinttikuva on lisätty jälkikäteen. Ihmettelen, mistä kuvan taustalle on tullut lilaa?
- mitattu kuumetta
- soitettu merimiehelle ja ihmetelty puhelimitse kaksimetrisiä aaltoja
- ostettu kolme vaaleanpunaista! hyasinttia ja kaksi lumipallokynttilää, vaikka pikkumies lastasi viimeksi mainittuja kärryyn seitsemän kappaletta
- haettu akvaarioon käytetty partamonni
- ristitty käytetty kala Kaneliksi
- lahjoitettu kahdesti, sinne ja tänne
- löydetty löytökorista pala lempikangasta
- avattu Portugalin paketti
- lennätetty lennokkia
- kompastuttu lelulaatikkoon
- laitettu vuotaviin haavoihin isoja laastareita
- keitetty mannapuuroa, vaikka pizzaa teki mieli
- todettu, että mannis ja mummun mansikat onkin parempaa kuin pizza
- saatu juustonhimoon apua ystävältä
- itketty Topia ja Tessua
- pyyhitty kyyneleitä
- piirretty hirviöitä
- puhuttu joulukoristeiden askartelusta
- häikäistytty auringosta
- käytetty pakkastuuli hyväksi tuulettamalla petivaatteita ja verhoja
Hei, tärähtänyt hyasinttikuva on lisätty jälkikäteen. Ihmettelen, mistä kuvan taustalle on tullut lilaa?
torstai 1. joulukuuta 2011
Vetistä
Sisällä käy pulina ja pulputus. Uusi akvaario on kasassa. Kalat ovat muuttaneet pari viikkoa sitten uuteen asuuntoonsa ja eilen linja-auto toi valaisimen.
Ripsimonni Mölli protestoi uusia nurkkiaan, mutta joskohan tuo vanha köntys vielä leppyy.
Uusi, vihreä perheenjäsenkin meille on muuttanut. Se on topaasipleko, josta pulitin itseni kipeäksi.
Nyt on flunssa, kolotus ja köhä. Aikani kuluksi viritin akvaarion takalasiin mustan jätesäkin. En ole oikein innostunut kuviollisesta tai sinisestä taustakuvasta. Tuosta köyhän naisen versiosta voi tulla hyväkin, kun saan toisen käsiparin avuksi.
Topaasi on vielä pieni, mutta kunhan se pysyy terveenä ja syö kurpitsansa hyvin niin siitä kasvaa parikymmensenttinen kaunokainen. Pidetään sille peukkuja.
Ukko-kultani lähti kalaan merta edemmäs. Toiveessa on saada meritaimenta joulupöytään tai ainakin salmiakkikaloja laivalta.
Tässä muutamia lemmikkejäni, jotka uskaltautuivat päivällä kuvaan. Akvaariokuvaus on taiteenlaji, jossa olisi kyllä vielä oppimisen varaa. Toiseksi alimmassa kuvassa on avainkirjoahven Urho, joka tapittaa ihmeissään uutta, mustaa seinää.
Ripsimonni Mölli protestoi uusia nurkkiaan, mutta joskohan tuo vanha köntys vielä leppyy.
Uusi, vihreä perheenjäsenkin meille on muuttanut. Se on topaasipleko, josta pulitin itseni kipeäksi.
Nyt on flunssa, kolotus ja köhä. Aikani kuluksi viritin akvaarion takalasiin mustan jätesäkin. En ole oikein innostunut kuviollisesta tai sinisestä taustakuvasta. Tuosta köyhän naisen versiosta voi tulla hyväkin, kun saan toisen käsiparin avuksi.
Topaasi on vielä pieni, mutta kunhan se pysyy terveenä ja syö kurpitsansa hyvin niin siitä kasvaa parikymmensenttinen kaunokainen. Pidetään sille peukkuja.
Ukko-kultani lähti kalaan merta edemmäs. Toiveessa on saada meritaimenta joulupöytään tai ainakin salmiakkikaloja laivalta.
Tässä muutamia lemmikkejäni, jotka uskaltautuivat päivällä kuvaan. Akvaariokuvaus on taiteenlaji, jossa olisi kyllä vielä oppimisen varaa. Toiseksi alimmassa kuvassa on avainkirjoahven Urho, joka tapittaa ihmeissään uutta, mustaa seinää.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Napittajan joulukalenteri
Minulla oli pikkutyttönä isosiskon askartelema joulukalenteritonttu. Huovasta leikatulla tontulla on 24 Marimekko-kankaista taskua ja pumpuliparta. Äiti laittoi joka aamu taskuun pienen paketin.
Meidän lapsilla on muutama vuosi sitten Siwan poistokärrystä hankittu avainkaappi eteisen lokerikon päällä ja sinne yllätyksiä järjestää Tupsu-Tonttu. Tänä jouluna myös Kirppuorava riensi olohuoneesta seuraamaan joulun odotusta eteisen puolelle.
Tupsu on välillä aika mielikuvitukseton ja oven takaa löytyy hyvin usein pipareita, rusina-askeja tai purkkaa, piparimuotit ja pyyhekumit ovat myös kestosuosikkeja. Toisinaan Tupsu sekoittaa seinällä olevan kastin pikkutavaroita sinne, tänne. Luulee sen olevan hauskaa. Ja niinhän se onkin...
Tupsu on taas herätetty syyshorroksesta tajuamaan joulukuun alku. Tylsä Tonttu kaipaa SINUN apuasi kivojen jouluyllätysten keksimisessä. Yllätysten on oltava pikkuisia, halpoja, mielellään ekologisia ja hyödyllisiäkin.
Olen flunssassa ja tästä on kyllä huono lähteä ostoskierrokselle. Ekat joulukalenteripäivät menkööt siis kotilaatikon löydöillä ja lähikaupan antimilla.
Heippa marraskuu, olisit voinut pitempäänkin viipyä!
Meidän lapsilla on muutama vuosi sitten Siwan poistokärrystä hankittu avainkaappi eteisen lokerikon päällä ja sinne yllätyksiä järjestää Tupsu-Tonttu. Tänä jouluna myös Kirppuorava riensi olohuoneesta seuraamaan joulun odotusta eteisen puolelle.
Tupsu on välillä aika mielikuvitukseton ja oven takaa löytyy hyvin usein pipareita, rusina-askeja tai purkkaa, piparimuotit ja pyyhekumit ovat myös kestosuosikkeja. Toisinaan Tupsu sekoittaa seinällä olevan kastin pikkutavaroita sinne, tänne. Luulee sen olevan hauskaa. Ja niinhän se onkin...
Tupsu on taas herätetty syyshorroksesta tajuamaan joulukuun alku. Tylsä Tonttu kaipaa SINUN apuasi kivojen jouluyllätysten keksimisessä. Yllätysten on oltava pikkuisia, halpoja, mielellään ekologisia ja hyödyllisiäkin.
Olen flunssassa ja tästä on kyllä huono lähteä ostoskierrokselle. Ekat joulukalenteripäivät menkööt siis kotilaatikon löydöillä ja lähikaupan antimilla.
Heippa marraskuu, olisit voinut pitempäänkin viipyä!
lauantai 26. marraskuuta 2011
Pikkumies
Se puhuu lakkaamatta monsterimönkijöistä, kivääreistä, jouskareista, palomiehistä, kalastuksesta, roboteista, bakukaneista, hirviöistä, merirosvoista, tavallisista rosvoista, haikaloista, poliiseista, mopoista, polkupyöristä, taistelusta, kepeistä, vauhdista, valomiekoista, ambulansseista, dinosauruksista, isistä.
Se syljeskelee, paukuttelee, hurjastelee, katsoo telkusta mieluiten Palomies Samia ja lääpilääpiä (Olipa kerran elämä), rakastaa uunimakkaraa, saunoo, uhoaa, huutaa kaiken kovalla äänellä, rakastaa eniten haisevaa leijonarättiään. Se tulee harva se yö isin ja äidin väliin nukkumaan ja iltaisin se kysyy: "Niin, onko jotain hirviöitä oikeasti?"
Se sai kesällä virvelillä ison ahvenen, löysi metsästä muovisotilaan, palauttaa löytämänsä pullot ja tölkit kauppaan ja hukkaa aina saamansa kolikot, istuu toisinaan jäähyllä. Sillä on syylä varpaassa ja aika monta mustelmaa siellä ja täällä.
Sen mielestä tytöt ovat tyhmiä ja pukeutuvat rumiin vaatteisiin. Vaikka voisihan sitä naapurin tytön kanssa ajatella menevänsä naimiaisiin.
Nyt se istuu tuolla siskojensa ja Lego-kaupungin keskellä. Aamulla se kävi istumassa paloauton kyydissä. Se on syönyt monta kiloa mokkapaloja, pääkallokarkkeja ja raffeleita ja nauttinut viidestä vieraastaan ja omasta päivästään.
Se on Pikkumies. Tänään 5 vuotta!
Se syljeskelee, paukuttelee, hurjastelee, katsoo telkusta mieluiten Palomies Samia ja lääpilääpiä (Olipa kerran elämä), rakastaa uunimakkaraa, saunoo, uhoaa, huutaa kaiken kovalla äänellä, rakastaa eniten haisevaa leijonarättiään. Se tulee harva se yö isin ja äidin väliin nukkumaan ja iltaisin se kysyy: "Niin, onko jotain hirviöitä oikeasti?"
Se sai kesällä virvelillä ison ahvenen, löysi metsästä muovisotilaan, palauttaa löytämänsä pullot ja tölkit kauppaan ja hukkaa aina saamansa kolikot, istuu toisinaan jäähyllä. Sillä on syylä varpaassa ja aika monta mustelmaa siellä ja täällä.
Sen mielestä tytöt ovat tyhmiä ja pukeutuvat rumiin vaatteisiin. Vaikka voisihan sitä naapurin tytön kanssa ajatella menevänsä naimiaisiin.
Nyt se istuu tuolla siskojensa ja Lego-kaupungin keskellä. Aamulla se kävi istumassa paloauton kyydissä. Se on syönyt monta kiloa mokkapaloja, pääkallokarkkeja ja raffeleita ja nauttinut viidestä vieraastaan ja omasta päivästään.
Se on Pikkumies. Tänään 5 vuotta!
tiistai 22. marraskuuta 2011
Houkutuksia
Vietin lauantai-iltapäivän maleksien Kädentaidot -messujen tungoksessa parhaan ystäväni kanssa.
Hullaannuin pikkuisista asioista kuten koruista ja avaimenperistä, suloisista painokuvioista, vitsikkäistä kasseista ja pussukoista, napeista, teipistä, lasihelmistä ja postikorteista, pöllöistä, kierrätysideoista jajaja...
Jonkun kojun edustalla oli löytökori nimeltään tyrkkysoikko. Hauska sana!
Annielinaan törmäsin ensimmäistä kertaa ja tykästyin kovasti. Sulat, pikkulinnut ja norsut, voi miten kauniita!
Peikonpoikaa suosittelen kaikille pienen ja söpön ystäville, mukaani tarttui jokunen kortti ja washi-teippirulla. Napit jäivät kaihertamaan. Kauniilla teipilläni kiinnitin vessan oveen englannin numerot esikoisen kokeeseen harjoittelua varten.
Kyllä mä vähän jotain muutakin löysin.
Koirakoru on esikoisen jouluyllätys, hys, ei saa kertoa.
Linturasian saa keskimmäinen koristella opelle joululahjaksi.
Löydösten alla amerikkalaisia skräppäyspapereita, niitä olisin voinut hamstrata enemmänkin korttiaskarteluja varten.
Hullaannuin pikkuisista asioista kuten koruista ja avaimenperistä, suloisista painokuvioista, vitsikkäistä kasseista ja pussukoista, napeista, teipistä, lasihelmistä ja postikorteista, pöllöistä, kierrätysideoista jajaja...
Jonkun kojun edustalla oli löytökori nimeltään tyrkkysoikko. Hauska sana!
Annielinaan törmäsin ensimmäistä kertaa ja tykästyin kovasti. Sulat, pikkulinnut ja norsut, voi miten kauniita!
Peikonpoikaa suosittelen kaikille pienen ja söpön ystäville, mukaani tarttui jokunen kortti ja washi-teippirulla. Napit jäivät kaihertamaan. Kauniilla teipilläni kiinnitin vessan oveen englannin numerot esikoisen kokeeseen harjoittelua varten.
Kyllä mä vähän jotain muutakin löysin.
Koirakoru on esikoisen jouluyllätys, hys, ei saa kertoa.
Linturasian saa keskimmäinen koristella opelle joululahjaksi.
Löydösten alla amerikkalaisia skräppäyspapereita, niitä olisin voinut hamstrata enemmänkin korttiaskarteluja varten.
Jotain pientä
kummitytölleni ja siskon pojalle, jotka molemmat täyttivät tänään ja eilen 13 vuotta!
Pupu kurkisteli ikkunan alta miettien,
näytätkö vanhemmalta...
... Orava hännällään ilmaan huiski
hiljaa pupun korvaan kuiski:
"Tietysti hän on isompi, hänhän on vuoden vanhempi."
Lainasin mietelmän joltakin,
joka lainasi sen joltakin,
postikortti on Peikonpojalta ja
taitavan Terese Bastin kuvittama
Pupu kurkisteli ikkunan alta miettien,
näytätkö vanhemmalta...
... Orava hännällään ilmaan huiski
hiljaa pupun korvaan kuiski:
"Tietysti hän on isompi, hänhän on vuoden vanhempi."
Lainasin mietelmän joltakin,
joka lainasi sen joltakin,
postikortti on Peikonpojalta ja
taitavan Terese Bastin kuvittama
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)