Pikkumies

Se puhuu lakkaamatta monsterimönkijöistä, kivääreistä, jouskareista, palomiehistä, kalastuksesta, roboteista, bakukaneista, hirviöistä, merirosvoista, tavallisista rosvoista, haikaloista, poliiseista, mopoista, polkupyöristä, taistelusta, kepeistä, vauhdista, valomiekoista, ambulansseista, dinosauruksista, isistä.

Se syljeskelee, paukuttelee, hurjastelee, katsoo telkusta mieluiten Palomies Samia ja lääpilääpiä (Olipa kerran elämä), rakastaa uunimakkaraa, saunoo, uhoaa, huutaa kaiken kovalla äänellä, rakastaa eniten haisevaa leijonarättiään. Se tulee harva se yö isin ja äidin väliin nukkumaan ja iltaisin se kysyy: "Niin, onko jotain hirviöitä oikeasti?"

Se sai kesällä virvelillä ison ahvenen, löysi metsästä muovisotilaan, palauttaa löytämänsä pullot ja tölkit kauppaan ja hukkaa aina saamansa kolikot, istuu toisinaan jäähyllä. Sillä on syylä varpaassa ja aika monta mustelmaa siellä ja täällä.

Sen mielestä tytöt ovat tyhmiä ja pukeutuvat rumiin vaatteisiin. Vaikka voisihan sitä naapurin tytön kanssa ajatella menevänsä naimiaisiin.

Nyt se istuu tuolla siskojensa ja Lego-kaupungin keskellä. Aamulla se kävi istumassa paloauton kyydissä. Se on syönyt monta kiloa mokkapaloja, pääkallokarkkeja ja raffeleita ja nauttinut viidestä vieraastaan ja omasta päivästään.

Se on Pikkumies. Tänään 5 vuotta!