Ei eksynyt Helsingissä

Ystäväni ja minä lähdimme pakomatkalle arjesta, valmiisiin ruokapöytiin pyykki- ja tiskikasojen ääreltä. Kyllä meillä oli hyvä olla.

Juna vei Helsinkiin, jossa tuuli pyöritti hiukset sekaisin. Jalat veivät hotelliin ja sieltä kreikkalaiselle illalliselle. Yöllä nukuimme kuin possut ja aamulla söimme runsaasti, vaikka illan baklava tuntui vielä kylkiluissa. Päivällä kiersimme putiikkeja ja kävelimme paljon, puhuimme ummet ja lammet. Nyt olemme taas kartalla toistemme kuulumisista. Löysimme jotain ostettavaakin ja istuimme kakkulautasen ja teekupin kanssa pienessä kahvilassa. Majapaikkamme oli tyylikäs ja rauhallinen Scandic Paasi Siltasaaressa. Suosittelen!

Sinebrychoffin museo oli molemmille uusi kokemus. Michelangelon työt jättivät mielen harhailemaan 1500-luvulle.

Tämä pieni reissu oli kokoaan merkityksellisempi. Kiitos N!

Kevään toinen kukka

ja ATSHIIIUUUU!

Nenä kutisee kevättä, keskimmäinen oppi kävelemään puujaloilla, pikkumies huoli takin, jossa on kaikki sateenkaaren värit, esikoisella on rottakuume, onneksi ei sentään myyrä-.

Kevään ensimmäinen kukka

ja sen omistan rakkaalle siskolleni.
Onnea tänään, onnea paljon!

Jokainen sielu on kaunis, talven tai kesän sävel on kaunis
ja laula jos tunnet tän onnen,
laula siellä tai tuolla tai täällä tai missä se on.

Hetki on kaunis, vaan missä se on, missä se on,
hetki on kaunis ja missä mä oon, siellä se on.

                           - Haloo Helsinki -

Pääsiäinen oli kiva, eri kiva

Ei pääsiäisvalakiaa tällä kertaa, mutta nuotiosavuja kyllä.
Ei tipuja, mutta ensimmäiset lokit kyllä.
Ei pääsiäisruuhkissa valtateillä, mutta monen monta jäälläliikkujaa kyllä.

Olkoon tämä nyt virallinen kevätilakointipostaus, sillä pääsiäinen on monen mielestä jo kaukana menneisyydessä.

 

 

 

 

Lumi, jää ja aurinko

Lauantaina hiihdimme venejärvelle.
Ei täällä kukaan vielä kesää kaipaa.

Kolme kertaa ensimmäisen kerran

Ostin eilen elämäni ensimmäisen kajal-kynän (kirjoitinkohan sen edes oikein?), koska täytyyhän sitä trulleille saada kauniit pisamat. Kasvoväri-töpötykset ovat levinneet joka vuosi.

Mies hankki meille ensimmäisen kerran ulkopuolisen lastenvahdin koko vanhempainuramme aikana ihan vain siksi, että pääsimme katsomaan Tarantinon Django Unchained -leffan. Tämä oli mielestäni kyllä Tarantinon parhaita, joskin myös verenpunainen ja raaka. Musiikki aivan loistavaa! Yhteiseen ravintolaillalliseen ei aikamme riittänyt, mutta eipä tuo elokuvakaan ruokahalua lietsonut. Merkkareistakin osa lipsahti penkin alle.

Taas kerran vannoin, että lapset saavat itse askarrella virpomisvitsansa. Elokuvan jälkeen, puolenyön aikaan löysin kuitenkin itseni näpertämässä kreppipaperikukkasia pajunoksiin ja toisen kerran lasten kanssa aamuvarhaisella. Rentouttavaa, myönnän.

Ensimmäisen kerran elämässäni keitin aamupuuron niin pahasti pohjaan, etten vieläkään tiedä miten saan kattilan kuntoon. No joo, joo, keskityin siihen oksien koristeluun ja unohdin puuron sekoittamisen.

Lapset virpoivat moneen otteeseen ja usealla eri kokoonpanolla. Saalis on valtava ja lapset niin tyytyväisiä. Meilläkin kävi monta virpojaa. Minä sitten tykkään tuosta perinteestä ihan valtavasti ja haukkaan palan suklaapatukasta!

Neljän päivän viikko, neljä päivää lomaa ja sitten neljän päivän viikko. Hyvä.

Tuo pajunoksakuva ei sitten liity virpomiseen mitenkään. Se on vain osoitus siitä, miten herkästi hairahdan söpöihin pääsiäisjuttuihin.

Undulaatin laulua

Sunnuntaikävely maitokauppaan ja kirjaston palautusluukulle, sillä lomakirjat tulivat luettua.
Kotiin jäivät tytöt kuumeisina, mutta pikkumies nautti jakamattomasta huomiosta.
Ulkona visersivät linnut ja puuterilumessa oli aivan mahtavaa taapertaa ja piilottaa hangen alla oleva jäätikkö hetkeksi mielestä. Puhdas, valkoinen lumi puhdisti tuon suojakelien jälkeisen rumuuden. Pikkumieskin kuuli jonkun erikoisen linnun äänen ja asettui jalkapallokentän keskelle sitä kuuntelemaan. Äänet osoittautuivat teinityttöjen laumaksi.
Kauan pysyköön sinisellä taivaalla aurinko!

Keskitalvella kerroin teille taviokuurnaparvesta, joka tyhjensi lähitienoon pihlajia. Jossain vaiheessa nuo rohkeat, punaiset linnut ovat kaikonneet. Löysin koskemattomia marjoja vielä kirjaston vierestä. Tulkaa takaisin kuurnat!

Esikoisen synttäreille hankituista neilikoista alkaa aika jättämään, mutta en malta heittää niitä vielä pois. Maljakon suojassa avautunut nuppu oli erivärinen kuin muut, syvän oranssit kukat.
Pikku neilikka on aivan samanvärinen kuin kirppisundulaatin jaloissa oleva kukkanen. Tuo undulaatti tuli mukaan aivan väkisin eikä se paljon maksanutkaan. Ruma vai soma, soma vai ruma? En osaa päättää.

Esikoisen ystävä sai alkuviikosta kaksi pientä, oikeaa papukaijaa. Näin sanoi esikoinen ystävälleen tämän lähtiessä eläinkauppaan: "Voi, ku mä olen niin onnellinen sun puolesta!"

Tsirp! Voikaa hyvin!