Mies hankki meille ensimmäisen kerran ulkopuolisen lastenvahdin koko vanhempainuramme aikana ihan vain siksi, että pääsimme katsomaan Tarantinon Django Unchained -leffan. Tämä oli mielestäni kyllä Tarantinon parhaita, joskin myös verenpunainen ja raaka. Musiikki aivan loistavaa! Yhteiseen ravintolaillalliseen ei aikamme riittänyt, mutta eipä tuo elokuvakaan ruokahalua lietsonut. Merkkareistakin osa lipsahti penkin alle.
Taas kerran vannoin, että lapset saavat itse askarrella virpomisvitsansa. Elokuvan jälkeen, puolenyön aikaan löysin kuitenkin itseni näpertämässä kreppipaperikukkasia pajunoksiin ja toisen kerran lasten kanssa aamuvarhaisella. Rentouttavaa, myönnän.
Ensimmäisen kerran elämässäni keitin aamupuuron niin pahasti pohjaan, etten vieläkään tiedä miten saan kattilan kuntoon. No joo, joo, keskityin siihen oksien koristeluun ja unohdin puuron sekoittamisen.
Lapset virpoivat moneen otteeseen ja usealla eri kokoonpanolla. Saalis on valtava ja lapset niin tyytyväisiä. Meilläkin kävi monta virpojaa. Minä sitten tykkään tuosta perinteestä ihan valtavasti ja haukkaan palan suklaapatukasta!
Neljän päivän viikko, neljä päivää lomaa ja sitten neljän päivän viikko. Hyvä.
Tuo pajunoksakuva ei sitten liity virpomiseen mitenkään. Se on vain osoitus siitä, miten herkästi hairahdan söpöihin pääsiäisjuttuihin.
Minäkin ostin kasan pääsiäismunia, mutta tulikin sitten lähdettyä taas tuonne maalle, joten jäi virpojat näkemättä. Mies oli kyllä tyytyväinen, kun sai itse syödä kaikki suklaat. Ja tulipa meillekin tuollainen "sormiotus" joka taisi tosin mennä jo roskiin, ettei vain pikkuinen löydä ja pistele suihin. Iloista pääsiäistä koko perheelle!
VastaaPoistaEnsi vuonna E:kin pääsee jo trullittelemaan. Muistan aina sen, kun pienenä tyttönä tulit meille virpomaan narsissilla. Oikein hyvää pääsiäistä myös teille!
Poista