Kotiin jäivät tytöt kuumeisina, mutta pikkumies nautti jakamattomasta huomiosta.
Ulkona visersivät linnut ja puuterilumessa oli aivan mahtavaa taapertaa ja piilottaa hangen alla oleva jäätikkö hetkeksi mielestä. Puhdas, valkoinen lumi puhdisti tuon suojakelien jälkeisen rumuuden. Pikkumieskin kuuli jonkun erikoisen linnun äänen ja asettui jalkapallokentän keskelle sitä kuuntelemaan. Äänet osoittautuivat teinityttöjen laumaksi.
Kauan pysyköön sinisellä taivaalla aurinko!
Keskitalvella kerroin teille taviokuurnaparvesta, joka tyhjensi lähitienoon pihlajia. Jossain vaiheessa nuo rohkeat, punaiset linnut ovat kaikonneet. Löysin koskemattomia marjoja vielä kirjaston vierestä. Tulkaa takaisin kuurnat!
Esikoisen synttäreille hankituista neilikoista alkaa aika jättämään, mutta en malta heittää niitä vielä pois. Maljakon suojassa avautunut nuppu oli erivärinen kuin muut, syvän oranssit kukat.
Pikku neilikka on aivan samanvärinen kuin kirppisundulaatin jaloissa oleva kukkanen. Tuo undulaatti tuli mukaan aivan väkisin eikä se paljon maksanutkaan. Ruma vai soma, soma vai ruma? En osaa päättää.
Esikoisen ystävä sai alkuviikosta kaksi pientä, oikeaa papukaijaa. Näin sanoi esikoinen ystävälleen tämän lähtiessä eläinkauppaan: "Voi, ku mä olen niin onnellinen sun puolesta!"
Tsirp! Voikaa hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti