torstai 16. helmikuuta 2012

Kymmenen!

Minun tyttöni, esikoisemme. Tänään! Voi rakas!

Minua se vähän itkettää. Minne ihmeeseen on kymmenen vuotta mennyt niin nopeasti? Menin sanattomaksi, kun illalla yritin raapustaa onnittelukorttia. Lopulta sain kirjoitettua "Onnea, onnea, onnea!", sillä sitä toivon. Tyttö itsekin olisi mielellään vielä 9-vuotias, hetken.

Vielä halusit synttärilahjaksi lelun, se on lohdullista. Playmobilin eläintarhan klinikka jäi puoliavattuna sängyn päälle odottamaan koulusta tuloa. Synttärihippalot jouduttiin siirtämään, koska huushollissa jyllää vatsatauti, mutta se ei sinua haittaa. Sopeutuvainen, mutkaton tyttö.
Illalla paistetaan kyllä lättyjä!

Sinusta on tullut:
nätti, lukutoukka, taitava piirtäjä, huumorintajuinen, haaveilija, eläinrakas, Aku Ankka -tietäjä, isosisko, allerginen, silmälasipäinen, paksuhiuksinen, ohutsorminen, paras kaveri ja paljon muuta, mikä aina silloin tällöin tulee yllätyksenä eteen.

Sinä et pidä:
pinkistä, lilasta, vesimelonista, veren näkemisestä, ylenmääräisestä halimisesta ja sylittelystä, villapaidoista, korvakoruista, lääkkeen nielaisemisesta ja matalista tyynyistä.

Sinä haaveilet:
koirasta, matkasta Portugaliin ja lottovoitosta.

Onnea!






 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti