Olin hypätä sohvan syleilyyn perjantai-illallisen jälkeen. Keräsin kuitenkin katraani, laitoin keltaiset saappaani jalkaan ja kävelimme kaupalle. Hitaasti kävelimmekin, sillä maassa oli niin paljon kastematoja ja kotiloita, että jokaista askelta piti sovitella. Esikoinen huuteli varoitushuutoja ja nosteli etanoita sivummalle. Madosta en ottanut kuvaa, koska se on lähestulkoon inhottavin ötökkä, joka maapallolle on kehitetty. Anteeksi vaan matoset.
Sade tuntui hyvältä. Kyllä se kasteli, mutta ihan lämpimästi.
Sade pisarakoristeli nuo jo entuudestaan kauniit nupuilla ja hiirenkorvilla olevat kasvit vielä kauniimmiksi. Luonto on nyt enemmän vihreä kuin ruskea. Kesään on enää hetki, aamukammasta piikit huvenneet.
Tänään pisaroiden välistä ujelsi kylmä tuuli, hrrr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti