Yksi aloitti eskarin ja kaksi jatkoi tutulla koulutiellä. Aurinko tuli esiin.
Olen ottanut syksystä kaiken irti. Olen palannut töihin ja tykännyt siitä. Olen kai tullut tiettyyn ikään tai sitten lapset ovat tulleet siihen ikään, että tajuan tämän elämänvaiheen olevan pian ohi. Olen istunut sohvalle katsomaan lastenohjelmia työpäivän jälkeen ja pelannut sikapalloa omien ja naapuruston lasten kanssa. Olen yrittänyt olla sanomatta: "Äiti ei nyt ehdi." Olemme soudelleet ja katselleet kuikkia järvellä ja syöneet vattuja takapihan pusikossa. Olen istunut hiekkalaatikon reunalla ja katsellut 5- ja 7-vuotiaitani lapiohommissa. Kirjastossakin olemme taas käyneet, kantaneet iltasatukirjoja kotiin.
Lapset viettävät paljon aikaa ystäviensä kanssa, myös pikkumies, joka sai eskarikaverin vastapäisen oven takaa.
Elokuu on ollut ystävällinen.
Tämän Pikku-Hukan myötä toivon urheutta ja onnea kahdelle tärkeälle, uudelle esikoululaiselle, muuan seiskaluokkalaiselle ja parille ystävälleni uuteen työhön ja meille kaikille arjen sankareille.
Kiitos rakas ystäväiseni, urheutta, onnea ja pitkää pinnaa välillä tarvitaankin. Kappas vaan ;) ! Kuusi vuotta takana - kuusi vuotta edessä (suom. huom. yläaste ja amis)puolessa välissä mennään.
VastaaPoista