tiistai 28. elokuuta 2012

Liikutuksia

Avioparia on kutsuttu molempien etunimillä.
Kun toinen lähtee, jää vain yksi nimi.
Ja ikävä.

Viikonloppuna saattelimme rakkaan ihmisen viimeiselle matkalleen.
Tapasin monta sukulaista pitkän ajan jälkeen.
Tunteet olivat ja ovat niin pinnassa, että on vaikeaa palautua arkeen.

Työmatkalla tämä laulu sai itkemään.

 
 
Tiedättekös, muistan taas vähän aikaa sen, että rakkaita on kutsuttava rakkaiksi ja halattavia on halattava nyt, kun he täällä ovat. Lempeitä, kauniita sanoja ei kannata säästää muistolauseisiin. 

3 kommenttia:

  1. Surullista ja niin totta. Kaunista musiikkia.
    t Riitta

    VastaaPoista
  2. Voi miten kaunis kappale. Kyllä minullakin oli vaikeuksia tuon viikonlopun jälkeen palautua normaaleihin rutiineihin. Ihana blogi sinulla.
    t. Hannele

    VastaaPoista
  3. Vesterinen lauluineen saa usein kyynelehtimään.

    VastaaPoista