Kyllä se nyt on vain niin, että tälle kesälle on sanottava: paipai.
Vai oliko se kesä paljon muuta kuin käymässä.
Talon nurkalta, pensaan alta hyppi eilen esiin punarintainen lintu, joka minut nähdessään kääntyi kannoillaan ja hyppi takaisin pensaaseen. Se oli vähän kuin tämä kesä.
Koivunsiemenet pöllyävät tuulen mukana parvekkeen ovesta sisään, pihlajat punertavat ja katuliidut vetelevät viimeisiään. Nurmikolle oli aivan salaa noussut leveälakkinen kärpässieni.
Tänään on keitetty kalakeittoa ja paistettu vohveleita lapsille ja heidän kavereilleen.
Huomenna on laitettava herätyskello soimaan ja lähdettävä töihin. Yöt ovat niin pimeitä, että mörötkin kompastuvat tuolin jalkoihin.
Simpukankuoret kulhossa muistuttavat kesästä.
Ystävä toi lämpimän mustikkapiirakan. Se nautitaan viimeiseksi lomaehtoolliseksi.
Pihlajanmarjat pääsevät kansikuvaksi, koska ne ovat yksi kauneimmista asioista luonnossa ja oranssi antaa voimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti