Aurinko paistoi hiihtoretkellämme ja maisema oli kaunis. Suksimme sananmukaisesti suolle.
Äitini ja anoppi hellivät meitä valmiilla ruoalla ja saunominen puhdisti viimeisetkin kaupungin pölyt.
Lapset pääsivät maailman parhaaseen uimahalliin ja kirjastoon. Minä kiertelin vähän kirpputoreja.
Eilen kauppareissulla hinasimme tien päälle autoineen jääneen sedän kotiinsa. Se kaunis, vilpitön kiitos oli ehkä parasta sielunruokaa, mitä lomaviikko tarjosi.
Nyt olemme kotona taas. Täälläkin on kyllä ihanaa. Lapset toivat mukanaan pienen flunssan, mutta selätetään se noilla anopin mukaan pakkaamilla mustikoilla, mansikoilla, vadelmilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti