7.

Seitsemännestä luukusta kurkistaa pieni poika, jonka dignoosina on monialaiset kehitysviiveet ja jolla on kuvassa kädesssään pannukakku.

Asia, joka on mietityttänyt ja murehdittanut, itkettänytkin pitkin syksyä. Jaa, miksi kerron siitä täällä? Kertominen ei asian tilaa muuta miksikään, se on reilua poikaa kohtaan ja helpottaa omaa ahdistusta. Ja ehkä täällä käy joku tuntematon, joka itkee samoja murheita, miettii samoja ajatuksia.

Että luukku ei olisi murheiden luukku, niin sanonpahan vain sen, että kyllä me selviämme. Poika on suloinen, positiivinen, utelias ja osaa jo istua ja mennä eteenpäin omalla tyylillään. Hän osaa ottaa tutin pois suustaan pyydettäessä ja pureskella ruokansa. Hän on meidän kuopuksemme, sisarusten silmäterä. Hännänhuippu!

Hän ei osaa kirjoittaa joulupukille, mitä ihmettä tahtoo 1-vuotias?
Rusinoita, pipanoita, murenoita, moskia, kaikenlaisia pieniä kiellettyjä esineitä, kai.

6.

Vielä ei ole taatelikakkujen tai hedelmäkakkujen aika. Hiukan pipareita kyllä tekisi mieli (kyllä niitä Auran kanssa tuli lauantaina syötyäkin), samoin Vilhelmiinoja voisin leipoa, mutta ne ovat hyvin vaarallisia. Joulutorttuja on paistettu jo kahdesti, sillä eihän kukaan niitä jaksa jouluna syödä.

Mutta jokin kakku on tänään paikallaan, sillä Suomi juhlii.

Tiikerikakku on joka sään kakku ja tuossa Anna Bergenströmin ohjeessa yhdistyvät appelsiini ja suklaa, makuyhdistelmien numero yksi. Ja tämän kanssa juodaan Twiningsin Earl Greytä.

Englantilainen tiikerikakku

Tarvitset:
200 g huoneenlämpöistä voita
2 1/2 dl sokeria
3 keskikokoista munaa
3 1/4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 rkl seulottua kaakaojauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 appelsiinin raastettu kuori
2 rkl appelsiinimarmeladia

Voitele kakkuvuoka (itse teen tämän kahteen pikkuiseen). Leivitä vuoka kevyesti. Lämmitä uuni 180-asteiseksi.
Vaahdota voi sokerin kanssa kuohkeaksi, vatkaa sitten joukkoon yksi muna kerrallaan. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe kulhossa ja yhdistä munataikinaan.
Jaa sitten taikina kahteen osaan. Mausta toinen osa kaakaolla ja vaniljasokerilla. Mausta toinen osa raastetulla appelsiinikuorella ja nokareella appelsiinimarmeladia. Kaada vaaleaa ja tummaa taikinaa vuorotellen voideltuun vuokaan.
Paista kakkua uunin keskiosassa 35-40 minuuttia (minä paistan pikkukakkuja n. 30 min. 175-asteessa). Kokeile kypsyyttä tikulla. Tiikerikakkua ei saa paistaa liian pitkään.

Ohje löytyy Anna Bergenströmin Pienestä kakkukirjasta.

Kameran akku pullistui ja pimahti lopullisesti. Kakustakin on kuva tulossa, kun uusi akku saapuu.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Me leivomme tänään piparkakkuja, sillä tuo tiikerikakku on ihan oikeasti jo maanantaina leivottu ja juuri äsken söin viimeisen palasen.

5.

Haluaisin ryhtyä ystäväksi maahanmuuttajaäidille. Haluaisin ystävän maahanmuuttajaäidistä. Ainakin Tampereen MLL järjestää perehdytystä aiheeseen.

Toiminnalla pyritään edistämään maahanmuuttajaäitien kotoutumista Suomeen. Vapaaehtoisuuteen perustuvan naisystävätoiminnan kautta vahvistetaan suomenkielentaitoa, madalletaan osallistumiskynnystä ja lisätään kulttuurienvälistä tietoisuutta puolin ja toisin. (Teksti lainattu MLL:n sivuilta.)

Näin joulukuussa ei ole oikein aikaa olla ystävä, mutta ensi vuonna soittelen ja otan selvää tuosta toiminnasta. Olen jonkun verran työskennellyt maahanmuuttajanuorten kanssa ja rivien välistä kuuluu, että heidän äitinsä ovat usein hyvin yksinäisiä ja kielitaidottomia.

4.

                             
Nämä houkuttelivat Ikeassa. Kolme kynttilänjalkaa myydään pakkauksessa ja minua viehättää tuo erisävyisten punaisten yhdistelmä. Iloiset, retrot ja vähän hassutkin olisivat, mutta kauppaan jäivät. Olen hirveän huono ostamaan nykyään mitään uutena.

Parasta oli ystävän seura tuolla tavaratalokierroksella ja se aurinko, joka ei vain piipahtanut, vaan paistoi ikkunasta suoraan silmiin, kun lusikoin muusia ja lihapullaa pikku-ukon suuhun.

Ai niin, Ikea keräsi myymiään pehmoleluja Hopelle.

3.

Kärsä pystyssä norsu toivottaa onnea.

Olen kerännyt näitä kärsäkkäitä kirppareilta ja lapset ovat saaneet osan pääsiäismunista. Liimasin norsut kiertämään kirpputorilta löytynyttä kehystä ja kirjoitin laulun sanat Dymolla.

Tällaisia vastaavanlaisia tekisi mieleni väsätä enemmänkin, sillä kahteen kirjasinkastiin on kertynyt iso joukko muovisia figuureita.

Lahjaksikin kävisivät, jos joku tykkäisi, muttei varmaan tykkää. :)

21 yötä jouluun, vielä ehtii valmistaa monta, monta lahjaa itse!

2.

Kävin ystävän kanssa Tampereen Kädentaidot-messuilla ja siellä rakastuin ensisilmäyksellä  - seinäkelloon ja hatturasiaan. Näiden upeiden, värikkäiden ja tyylikkäiden töiden takaa löytyy tekijä Kangasalta eli Maheka Design - toisenlainen tapettikauppa -.

Minä kirjoitan näistä joulupukille tai sitten hankin itselleni synttärilahjan. Retrotapettien ystävänä en voi oikein mitenkään vastustaa näitä kaunottaria, oih.

Kuvat lainattu luvalla.
                                    

                                 

                                    

1.

Ja eräänä päivänä Napittaja valkaisi bloginsa. Vanhat, mustat reunat kävivät päälle. Otsikkokuvankin vaihtaisin, mutten yhtään muista, miten se tapahtuu. Ehkä on myös odotettava aurinkoa kuvauksiin. Me muuten näimme lauantaina auringon. Metsälenkillä se kurkotteli puiden välistä. Kannattaa olla ulkona ja odottaa, jos se ilmestyisi näkyviin. Visiitti voi olla sangen lyhyt.

Olkoon siis joulukalenterin ensimmäinen luukku hatunnosto valolle, valkeudelle ja auringolle ja niitä odottaessa - muista syödä D-vitamiinia! Ja suklaata!

Ja kuvan paikka olisi tässä, mutta kameran akku on eläkeiässä ja pöh, lopun voit arvata... Kuvittele tähän nyt siis rivi keltaisia Da-Capo -karamelleja ja iloisia, pyöreitä vitamiinipillereitä sekaan.
Toivon, että joulukalenteristani ei tule kokonaan mielikuvituskalenteri!

Hyvää joulukuun ensimmäistä päivää, joulun odotus alkakoon!